Jälleen Mondo Macabroa, mutta tällä kertaa huonompaa. Kasari-Kaukoitäkauhistelua, mutta kovin rasittavasti ja (toistossaan) laimeasti painotettua.
Kuten edellisessä lauseessa tuli ja kävi ilmi, niin nyt on käsissä elokuva jossa toistoelementti on käytössä. Ensinnäkin melkein puolet elokuvasta (alku) on tyhjäkäyntistä alustusta toisen puoliskon kyllä ihan kulkevalle ja villille kauhulle, mutta se toisto...
Niin, se toisto: Elokuva kertoo Jenkkiopiskelijatytöstä joka haluaa tietoa paikallisesta mustasta magiasta. Ja maagikkomummo löydetäänkin, hurjasti ja jatkuvasti (siis aivan jatkuvasti) naureskeleva maagikkomummo. Tuntuu, ettei hän oikein muuta teekkään kuin nauraa. Aluksi tämä naurattaa katsojaakin, mutta kohta repii hermoja ja hiuksia. Se toinen mitä hän tekee on se että hän lennättää tyttösen päätä useasti murhahommissa. Aluksi melko kreisi idea, mutta se toistetaan taas tylsyyksiin. Jollain uudella kreisydellä olisi saanut leffan uuteen vauhtiin. Lopuksi tätä tyypillistä Itäkauhisteluiden käsistä syöksyvien lieskasäteiden taistelua kahden maagikon kesken.
Ai niin, sisältäähän leffa mainion roskaelokuvan kiteytyksen: Kun tyttö oli ollut taas Maagikkomummon kanssa yön metsässä mellastamassa ja poikakaveri ihmettelee missä on tultu oltua ja mitä tekemässä, niin tyttö vastaa: Noidan kanssa metsässä "and we do lot of laughing!"
