Arvostelu: Laure (-75)

Kun tuntee vähänkään, pikkuisenkaan ekspoitaatioelokuvan historiaa, niin jos mies -ja naisporukka lähtee tuntemattomaan viidakkoon tutkimaan tuntematonta heimoa, niin kohta kannibaalit kurkkivat ja suolitursotus ja pursotus alkaa. Harvinaisen kuvottavaa, monotonista menoa.

Suomessa aikoinaan kasetillakin julkaistu, Anonyymin eli Emanuelle Arsanin (itsekin elokuvassa mukana) ja Ovidio G. Assonitisin ohjaama Laure on onneksi toista maata ja mannerta: Gorea ei ole ollenkaan ja seksikin on hyvin softia ja kilttiä, nättiä. Kerrankin tää on tehty näin. Elokuvassa on jopa lievä antropologinen vivahde (no nyt tais mennä arvostelijalla llioittelun puolelle, yli, mahdottomuuksiin..)

Mutta kuitenkin..

Kerrankin kiltti viidakkoseikkailu. Nätti elokuva.

Ja nätti nainen.

Tuli katsottua taas ja on se se tosiaan on ihan mieltäylentävän miellyttävää aina joskus välillä nähdä eksploitaatioleffa joka odotuksista/peloista poiketen osoittautuukin melko kiltiksi ja säyseäksi tapaukseksi, jopa taidepaukuksi.

Sillä näiden leffojen (kuuluvat yleensä zombi - ja kannibaaligenreen) joiksi tätäkin ainakin ohjaajien ja näyttelijöiden taustat tietäen ja juonentyngät DVD:n takakannesta lukien voisi luulla /odottaen/peläten gorerallia -ja rytinää ja suolishowta ja sotkua ja sekamelskaa. Ja sitten kun se osoittautuukin joksikin aivan muuksi, jopa melkein päinvastaiseksi, niin voi se ainakin joskus ja joidenkin kohdalla olla miellyttävä yllätys ja miellyttävä elokuva, raikas tuulahdus.