Tätä tämän elokuvan naurua Mondo Macabro muuten käyttää esittelyvideossaan, se päättyy juuri tähän naurunräkätykseen... Siihen se sopii.

Jälleen Mondo Macabroa, mutta tällä kertaa huonompaa. Kasari-Kaukoitäkauhistelua, mutta kovin rasittavasti ja (toistossaan) laimeasti painotettua.

Kuten edellisessä lauseessa tuli ja kävi ilmi, niin nyt on käsissä elokuva jossa toistoelementti on käytössä. Ensinnäkin melkein puolet elokuvasta (alku) on tyhjäkäyntistä alustusta toisen puoliskon kyllä ihan kulkevalle ja villille kauhulle, mutta se toisto...

Niin, se toisto: Elokuva kertoo Jenkkiopiskelijatytöstä joka haluaa tietoa paikallisesta mustasta magiasta. Ja maagikkomummo löydetäänkin, hurjasti ja jatkuvasti (siis aivan jatkuvasti) naureskeleva maagikkomummo. Tuntuu, ettei hän oikein muuta teekkään kuin nauraa. Aluksi tämä naurattaa katsojaakin, mutta kohta repii hermoja ja hiuksia. Se toinen mitä hän tekee on se että hän lennättää tyttösen päätä useasti murhahommissa. Aluksi melko kreisi idea, mutta se toistetaan taas tylsyyksiin. Jollain uudella kreisydellä olisi saanut leffan uuteen vauhtiin. Lopuksi tätä tyypillistä Itäkauhisteluiden käsistä syöksyvien lieskasäteiden taistelua kahden maagikon kesken.

Ai niin, sisältäähän leffa mainion roskaelokuvan kiteytyksen: Kun tyttö oli ollut taas Maagikkomummon kanssa  yön metsässä mellastamassa ja poikakaveri ihmettelee missä on tultu oltua ja mitä tekemässä, niin tyttö vastaa: Noidan kanssa metsässä "and we do lot of laughing!" 

P.S. Tuli jopa mieleen, että onko tämä jonkin sortin tsoukkista Godard-kauhua. Tähän viittaisi ainakin tämä periaatteessa mihinkään liittymätön seinän hikoilu/hikoileva seinä-kohtaus ja auto-onnettomuudessa tuulilasin pirstoutumisen taustalla kuuluva konekiväärin nakutus...

Muut arvostelut: Ennen Mondon julkaisua en ollut nähnyt kuin joitain harvoja huonoja, haukkuvia ja/tai hämmentyneitä arvioita, mutta julkaisun jälkeen on alkanut nettiin tipahdella joitain ymmärtäviä, ylistäviäkin (kuten tämä) arvosteluja. Tähän on ilmiselvästi vaikuttanut se, että nyt tämä elokuvahelmi on nähtävissä kaikessa kirkkaudessaan, hienolta printiltä.

Niin, käsiteltävä dvd on siis Mondo macabron julkaisuja, firman josta on tullut suosikkijulkaisijani, sillä sen toiminta-ajatus julkaista eksentristä ja eksoottista roskaa ympäri maailman mahdollisimman hyvällä printillä ja äänellä on ehdottoman ainutlaatuinen ja toimiva.  

                                                   LOPPUKANEETTI:

Elokuva on avantgardistinen, surrealistinen ja jopa dadaistinen , mutta onneksi ilman näitä tyypillisiä vinoja ja kulmikkaita kuvakulmia ja rakennuksia: Täysi surrealismi tulee esiin esim. lauseessa "Huomaatko että seinäsi hikoilevat?" Ja sitten visuaalisesti: Vampyyrinpurennan jäljet purtavan ruumiissa ja tässä tapauksessa varsinkin mielessä, näytetään kekseliäästi ja tehokkaasti mustavalkoisina uutiskuvina erilaisista katastrofeista: (pyörre)myrskyistä, maanjäristyksistä, maanvyörymistä, tulivuorenpurkauksista laavavirtoineen, tulvista sekä räjähdyksistä (myös sienipilvi).

Elokuva on myös täynnä sekopäisen sopivia lausahduksia: Avainkohtauksessa jossa Daniel tappaa pilailuvälinekaupan myyjättären vampyyripilahampailla, myyjä on ensin kysynyt: "Something funny, sad or scary?" Kohtaus on melkein mainio ja mestarillinen, mutta kohta jossa Daniel sovittaa pilailuvälinehampaita suuhunsa kaupan peilin edessä, on sattunut mielestäni "virhe tai unohdus", sillä hänen olisi mielestäni pitänyt kadota peilikuvasta..
Kun Daniel käy hammaslääkärillä, lääkäri lausuu "Hampaat ovat hyvät. Jopa koirat olisivat kateellisia näistä hampaista." ja kun hypnotisoijalla hypnari käskee "Nimesi on Punaiset Hampaat!" Hoito-ohjeeksi Danielille hänen lääkärinsä taas sanoo "Paljon raakaa, punaista lihaa- tuoreena" ja Danielin tyttöystävää samainen lääkäri lohduttaa että Danielin vampirismi on vain sairausharhaa, mutta avustajalleen hän kuiskaa: "But he is!"


Tässä elokuvassa taide, roska ja hulluus sopivat ja käyvät keskenään kuin hampaat naulaan!

"Hän on viimeinen toivomme" (mihin?) lausuu lääkäri ("Muista, että olen aina lääkärisi,") tässä kummallisessa elokuvassa potilaastaan Danielista, joka luulee (tietää?) olevansa vampyyri. Hän on ollut "sellainen" siitä asti kun hän sai kuolleen ystävänsä verta kasvoilleen auto-onnettomuudessa. Tämä lääkärin lause, lausunto kuvaa hyvin elokuvan spookyä ja weirdoa ja artsua ja hullua ("It`s the loony!") tunnelmaa, lauseen (kuten monen muunkin asian) tarkoitusperä jää jokseenkin hämäräksi, joistain King of vampires ja maailmanvalloitusteemaa (ehkä) sivutaan. Mutta tämä "keskeneräisyys" vain vahvistaa ja värittää elokuvaa.

Sadist with red teeth (Dents rouges = Red teeth) on 70-luvun alun mainio mysteerikauhu, jonka enkkunimi voi aiheuttaa kauhufriikeissä turhan kuvan ja luvan odottaa jotain verijuhlaa, elokuvassa on sitäkin, mutta pääpaino on mainion oudon tunnelman luomisessa. Tärkeänä teemana on myös tarinankertomisen taito, joka varsinkin tulee esiin Mondo macabron dvd-julkaisun J-V van Bellen haastatteluosuudessa, jossa hän kertoo lapsuudestaan orpokodissa ja siitä kuinka hän siellä pääsi eteenpäin ja mursi muurit nimenomaan tarinankertomistaitojensa ansiosta. Totta tai ei (sillä van Bellen "hullu" olemus antaa kuvan oikein kunnon veijarista ja venkulasta), mutta sehän ei olekaan tarinoinnissa tärkeintä, vaan tarinat. Täyttä dadaismia löytyy JCVB:n haastattelussa jossa hänen päätänsä ei näy tai hän esiintyy itsensä avustajana ja ystävänä. Kertakaikkisen nerokasta! Hän jopa väittää tuntevansa ettei ole olemassa, mutta se vain auttaa hänen "iloista elokuvantekoaan."

Tuli katsottua taas ja on se se tosiaan on ihan mieltäylentävän miellyttävää aina joskus välillä nähdä eksploitaatioleffa joka odotuksista/peloista poiketen osoittautuukin melko kiltiksi ja säyseäksi tapaukseksi, jopa taidepaukuksi.

Sillä näiden leffojen (kuuluvat yleensä zombi - ja kannibaaligenreen) joiksi tätäkin ainakin ohjaajien ja näyttelijöiden taustat tietäen ja juonentyngät DVD:n takakannesta lukien voisi luulla /odottaen/peläten gorerallia -ja rytinää ja suolishowta ja sotkua ja sekamelskaa. Ja sitten kun se osoittautuukin joksikin aivan muuksi, jopa melkein päinvastaiseksi, niin voi se ainakin joskus ja joidenkin kohdalla olla miellyttävä yllätys ja miellyttävä elokuva, raikas tuulahdus.

Night of the Day of the Dawn of the Son of the Bride of the Return of the Revenge of the Terror of the Attack of the Evil, Mutant, Alien, Flesh Eating, Hellbound, Zombified Living Dead Part 2: In Shocking 2-D

Onkohan siinä leffa seuraavaan leffailtaan

http://www.imdb.com/title/tt0230575/combined

Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (entinen Elokuva-arkisto) Joensuun näytöksissä on tänä syksynä
tarjolla tavallista enemmän scifiä:

12.10. Michael Hodges: Flash Gordon – iskevä salama
Flash Gordon, Iso-Britannia, Yhdysvallat 1980 • Sam
J. Jones, Melody Anderson, Topol • musiikki Queen •
suom. tekstit/svenska texter • K11 • 96 min



26.10. John Carpenter: Pako New Yorkista
Escape From New York/Flykten från New York, USA
1981 • Kurt Russell, Lee Van Cleef, Ernest Borgnine •
suom. tekstit/svenska texter • K15 • 99 min



7.12. Mark Kovalev & Vladimir Polin: Kamppailu avaruudessa
Zvjozdnyi inspektor/Kampen i rymden, Neuvostoliitto
1980 • Vladimir Ivashov, Juri Gusev, Timofei Spivak •
suom. tekstit/svenska texter • K7 • 81 min



"Olympiavuoden hilpeän hämmentävä avaruusooppera ja neuvostoimperiumin vastaisku George Lucasin hapatukselle. Tähtien sotaa käydään nyt sosialistien ja suuryritysten välillä. Avaruusrikoksia tutkivalla tarkastajalla on edessään visaisia pulmia ja vaarallista laserräiskintää. Ohjaajakaksikko on katsonut Kubrickit ja Tarkovskit, mutta aaltopituus on toinen. Diskobiitin säestämä mysteeri on kiedottu muinaista Egyptiä ja futurismia yhdistävään merkilliseen glitter-tyyliin, josta city-ihminen voi napata sesongin sähköisimmät vaatetus- ja sisustusideat."

Kuulostaa todella hilpeältä!  

Näytökset maanantaisin kello 16.30. Yksittäislippuja ei ole, kausikortti 10 e.

Alku tuntui oivaltavalta ja erilaiselta, tuli tosi hyvät vibat. Sitten kuitenkin loppupuoliskolla tarina vähän lässähti hirmuisine hollywoodkliseineen, ja ahdistavan tunnelman tilalle tuli toimintaa ja verenpärskettä. Päähenkilö oli varsinkin ennen loppumättöä mainio, mutta osapuilleen kaikki muut ihmishahmot pahistelivat semmoisina yksipuolisina iivil-demoneina, että uskottavuus oli nollassa.

Rainan ansiot ihmislajin historian ja nykyisyyden (apartheid, intiaanien kohtalo, slummit, huumeet, asevarustelu...) esiintuojana olivat kuitenkin niin suuret, että se jäi lopulta hyvänä elokuvana mieleen miinuksista huolimatta. Mutta mitä ihmeen kummaa tekijöillä oli nigerialaisia vastaan? Täytyy sanoa, että ei kyllä Nigeria juurikaan liioitellut reaktiossaan kun halusi kieltää koko leffan. Oli nimittäin aivan järjetöntä kansakunnan dissausta.