seuraava »

1981
20. tammikuuta: Ronald Reagan vannoo virkavalansa Yhdysvaltain uutena presidenttinä.

15. helmikuuta: PSYOP, Yhdysvaltain asevoimien laajamittainen psykologisen sodankäynnin ohjelma alkaa pohjoisella pallonpuoliskolla. Naton Strike Fleet Atlantic harjoittelee ydinsukellusveneiden hiljaista lähestymistä ja tiedustelua Neuvostoliiton Kuolan niemimaan tukikohtien liepeillä, ja alati ilmassa olevat amerikkalaiset strategiset pommikoneet alkavat toistuvasti testata Neuvostoliiton ilmapuolustuksen reaktioita kääntymällä takaisin vasta aivan maan ilmatilan rajamailla. Neuvostoliitossa tämä uusi aktiivisuus herättää hämmennystä ja pelkoa. Operaatiot jatkuvat keskeytyksettä marraskuun 11. päivään asti.

1. toukokuuta: Juri Andropov, tuolloinen KGB:n esikuntapäällikkö, osallistuu suljettuun Politbyroon istuntoon. Hän kertoo vakuuttuneensa siitä että Yhdysvallat valmistautuu uuden presidenttinsä Reaganin käskystä strategiseen ensi-iskuun Neuvostoliittoa vastaan. Andropov ilmoittaa käynnistäneensä maailmanlaajuisen vakoilukampanjan peitenimellä RYAN. Sen puitteissa KGB ja GRU pyrkivät yhteistyössä hankkimaan Neuvostoliiton asevoimille ja poliittiselle johdolle tarvittavan ennakkotiedon Lännen hyökkäysaikeista.

1982:
26. tammikuuta: Britanniassa maan työttömyysaste saavuttaa ennätyslukemat.

27. tammikuuta: Mauno Koivisto valitaan Suomen presidentiksi.

24. helmikuuta: Puolan johtaja Wojciech Jaruzelski syyttää Puolan kommunistisen puolueen keskuskomitean kokouksessa pitämässään puheessa Yhdysvaltain hallitusta maailmanrauhan vaarantamisesta.

20. maaliskuuta: Ajatollah Khomeini ilmoitti Iranin uudenvuoden kunniaksi, että kahtatoista vuotta vanhemmat koulupojat saivat osallistua Basij-vapaaehtoisjoukkoihin ja taistella maansa puolesta Irakin joukkoja vastaan.

2. huhtikuuta: Falklandin sota Argentiinan ja Britannian välillä alkaa.

2. toukokuuta: Puolan hallitus lieventää maan poikkeustilamääräyksiä, öinen ulkonaliikkumiskielto päättyy.

30. toukokuuta: Espanja liittyy Naton jäseneksi ensimmäisenä uutena maana sitten Saksan liittotasavallan.

6. kesäkuuta: Libanonin sota alkaa: Israelin joukot Ariel Sharonin johtamina valtaavat Etelä-Libanonin ja etenevät Beirutiin asti.

14. kesäkuuta: Falklandin sota päättyy: brittijoukot ovat Port Stanleyn laitamilla edettyään saaren läpi San Carlosin lahdesta. Argentiinalaisjoukot antautuvat ja muodollinen rauhansopimus solmitaan samana päivänä.

25. kesäkuuta: Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan myöntää eron ulkoministeri Alexander Haigille ja nimittää hänen tilalleen George Shultzin. Ulkoministerin vaihdoksen ennustetaan merkitsevän suurvaltasuhteiden jyrkkenemistä entisestäänkin ja Lähi-idän politiikan uudelleenarviointia.

12. heinäkuuta: Oleg Gordievski, KGB:n kaksoisagentti Lontoossa ja M16-tiedustelupalvelun keskeinen tietolähde kutsutaan äkisti takaisin Moskovaan, jossa hän katoaa. Syy hänen todennäköiselle paljastumiselleen jää epäselväksi.

6. elokuuta: Rajavartiolaitos aloittaa Ahvenanmaan merialueen tehostetun valvonnan. Suomen ja Ruotsin merivartiostot ovat kesän mittaan tehneet useita sukellusvenehavaintoja Ahvenanmerellä.

20. elokuuta: Libanonin sisällissota: monikansallinen sotilasjoukko saapuu Ranskan johdolla Beirutiin valvomaan PLO:n vetäytymistä Libanonista.

14. syyskuuta: Deng Xiaopingin uudistuspolitiikan tukija Hu Yaobang valitaan Kiinan Kommunistisen Puolueen pääsihteeriksi, ja Maon jälkeen valtaa pitänyt Hua Guofeng vetäytyy politiikasta.

8. lokakuuta: Puolan hallitus kieltää Solidaarisuus-liikkeen.

12. marraskuuta: Juri Andropov valitaan Neuvostoliitossa edesmenneen Leonid Breznevin seuraajaksi.

1983
3. tammikuuta: Naton Euroopan joukkojen komentaja, yhdysvaltalainen kenraali Bernard Rogers sanoo Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa epäilevänsä suomalaisten puolueettomuutta ja puolustustahtoa, jos Neuvostoliitto sodan tullen hyökkäisi Suomen kautta Norjassa olevia Naton kohteita vastaan.

6. tammikuuta: Vastauksena kenraali Rogersin lausunnon Suomessa synnyttämään kohuun Yhdysvaltain ulkoministeriö ilmoittaa, etteivät Rogersin mielipiteet edusta Yhdysvaltain virallista kantaa.

13. helmikuuta: Presidentti Reagan julistaa vuoden 1983 olevan "Raamatun Vuosi."

17. helmikuuta: KGB:n yleisohje käskee agentteja tehostetusti tarkkailemaan useita mahdollisia merkkejä ydiniskun valmistelusta. Näihin kuuluvat mm: "Henkilöt jotka osallistuvat koodinimen RYAN (peitenimi strategiselle ydiniskulle) valmisteluun ja toimeenpanoon, myös huollon ja tekniikan osalta...Henkilöt jotka työskentelevät hallinnon alalla laitoksissa joissa käsitellään ja valmistellaan päätöksiä koskien koodinimeä RYAN, sekä viestivälineiden henkilöstöä joka osallistuu operaatiota toteuttavien laitosten välisen viestinnän kontrollointiin." Yleisohjeen mukaan on lisäksi "..äärimmäisen tärkeää tarkkailla vihollisen viestiliikenneverkkoja ja -järjestelmiä, sillä niiden kautta kulkee tieto vihollisen aikeista. Tarkkailu on kuitenkin elintärkeää ennenkaikkea siksi, koska tieto aikeista käyttää ydinaseita liittyy oletuksen mukaan aina selkeisiin muutoksiin viestiliikenteen metodeissa ja toimintatavoissa. Nämä muutokset voivat aina ennakoida korotettua valmiutta toteuttaa RYAN."

19. helmikuuta: SKP:n entinen puheenjohtaja Aarne Saarinen ehdottaa Suomen puolustuksen tehostamista lännen suuntaan, koska suurin Suomeen kohdistuva sotilaallinen uhka on hänen mielestään odotettavissa Norjan puolelta. Norjan pääministeri Willoch tuomitsee julkisuudessa Saarisen näkemykset.

28. helmikuuta: Juri Andropov hakeutuu ajoissa hoitoon ja selviää vaikeasta sairauskohtauksesta. Hän kykenee vaivoistaan ja pahenevasta sairaudestaan huolimatta jatkamaan tehtävässään Neuvostoliiton pääsihteerinä.

3. maaliskuuta: Presidentti Mauno Koivisto moittii valtiopäivien päättäjäisissä pitämässään puheessa poliitikkoja, tiedemiehiä ja tiedotusvälineitä sotilaallisten uhkakuvien rakentelusta. Koivisto on erityisen ärtynyt professori Raimo Väyrysen Pugwash-liikkeen suljetussa kokouksessa esittämästä, mutta julkisuuteen vuotaneesta näkemyksestä, jonka mukaan Neuvostoliitto voisi Pariisin rauhansopimuksen ja YYA-sopimuksen nojalla sijoittaa ydinaseita Suomen alueelle. "Meitä ei uhkaa kukaan, emmekä me uhkaa ketään, emme millään", Koivisto kommentoi.

8. maaliskuuta: Ronald Reagan kutsuu puheessaan Neuvostoliittoa "Pahan valtakunnaksi."

23. maaliskuuta: Strategic Defense Initiative: Presidentti Reagan kertoo aloitteestaan kehittää globaali ohjuspuolustusjärjestelmä suojaamaan Yhdysvaltoja vihollisen ydinaseilta. Mediassa suunnitelmaa saa nopeasti kutsumanimen "Star Wars." Neuvostoliiton johto on aloitteesta kauhuissaan, sillä toimiessaan järjestelmä muuttaisi pysyvästi supervaltojen välistä tasapainoa Yhdysvaltain eduksi.

6. kesäkuuta: Presidentti Mauno Koivisto ja rouva Tellervo Koivisto aloittavat nelipäiväisen valtiovierailun Neuvostoliitossa. Vierailun aikana jatketaan YYA-sopimuksen voimassaoloa vuoteen 2003 saakka.

9. kesäkuuta: Englannissa konservatiivipuolueen Margaret Thatcher saavuttaa murskavoitolla toisen kautensa pääministerinä.

20. heinäkuuta: Puolan hallitus ilmoittaa lopettavansa poikkeustilan ja vapauttavansa sen aikana vangitut toisinajattelijat.

1. syyskuuta: Neuvostoliiton ilmavoimien hävittäjäkone ampuu alas Korean Air Lines -lentoyhtiön lennolla KAL-007 olleen Boeing 747 -matkustajakoneen sen tunkeutuessa Neuvostoliiton ilmatilaan. Kaikki 269 koneessa ollutta saavat surmansa.

6. syyskuuta: Neuvostoliitto ilmoittaa julkisesti ampuneensa alas korealaisen matkustajakoneen, ja ilmoittaa samalla ettei kone tunnistautunut asianmukaisesti saapuessaan Neuvostoliiton ilmatilaan.

24. syyskuuta: Presidentti Mauno Koivisto ja rouva Tellervo Koivisto matkustavat Yhdysvaltoihin vierailulle, jonka aikana he tapaavat presidentti Ronald Reaganin.

Syyskuun 25. ja 26. päivän välinen yö: Maailman tietämättä neuvostoliittolainen ohjusupseeri Stanislav Petrov estää ydinsodan puhkeamisen toimiessaan järjestelmävirheestä alkaneessa hälytystilanteessa vastoin käskyjä. Petrov erotetaan ja tapaus salataan visusti.

22. lokakuuta: Länsi-Saksan Bonnissa laajat kansanjoukot osoittavat mieltään maailmanlaajuisen aseistariisunnan puolesta.

25. lokakuuta: Yhdysvaltain joukot miehittävät Grenadan.

26. lokakuuta: Suojattu diplomaattiviestintä Yhdysvaltain ja Britannian välillä kiihtyy rajusti, ja KGB:n radiotiedustelun asiantuntijoiden mukaan tämä viestintä (joka todellisuudessa koskee Grenadan valtausta) on osa NATO:n valmistautumista strategiseen ensi-iskuun. Neuvostoliiton radiotiedustelutoimia pyritään kiihdyttämään entisestään, ja munuaisvaivojensa pahoin heikentämä Andropov antaa määräyksen kohottaa maan asevoimien valmiustilaa.

2. marraskuuta: Nato-harjoitus "Able Archer 83" alkaa. Harjoituksen teemana on strateginen ensi-isku, se on tarkoituksenmukaisesti pyritty järjestämään mahdollisimman todenmukaiseksi ja siihen osallistuvat useimmat Euroopan tärkeimmistä Nato-maista. Länsivakoilun tietämättä harjoitus käynnistyy aikana jolloin Neuvostoliiton tiedustelupalvelujen operaatio RYAN etsii kuumeisesti merkkejä Yhdysvaltain hyökkäysaikeista. Harjoitukseen osallistuu useita johtavien NATO-maiden poliittisia johtajia kuten Britannian pääministeri Margaret Thatcher Länsi-Saksan liittokansleri Helmut Kohl.

Osana harjoitusta Nato-maat käyttävät testinä ensimmäistä kertaa uusia, aiempaa kehittyneempiä viestikaavoja ja aiemmin käyttämättömiä taajuuksia harjoituksen sisäiseen viestiliikenteeseen. Neuvostoliiton radiotiedustelu raportoi havainnoistaan.

Able Archer 83 huipentuu simuloituun valmiustahon kohottamiseen DEFCON-asteikon perustaso viidestä tasoon yksi, eli korkeimpaan valmiustilaan. Vaikka kyseessä on pelkkä viestiliikenneharjoitus, jännittyneessä tilanteessa KGB ilmoittaa Politbyroolle että se epäilee Naton ensi-iskun valmistelujen olevan nyt päätöksessään. Neuvostotiedustelun aiempien analyysien mukaan Naton doktriinissa "Operatiivinen valmiustaso DEFCON 1 julistetaan ainoastaan kun on havaittavissa selviä merkkejä valmistautumisesta sotilasoperaatioihin. Siinä valmistaudutaan tilanteeseen jossa sota katsotaan väistämättömäksi ja sen voidaan olettaa alkavan milloin tahansa."

8. marraskuuta: KGBn johto lähettää salasanoman kaikkiin Neuvostoliiton suurlähetystöihin. Viestissä raportoidaan hälytystilasta Naton sotilastukikohdissa ja vaaditaan pikaisesti uutta tietoa Naton aikeista toteuttaa ennaltaehkäisevä isku. Hätäsanoman ajoitus perustuu neuvostotiedustelun olettamukselle, jonka mukaan Naton hyökkäyspäätöksen ja sen toimeenpanon välillä vallitsisi seitsemästä kymmeneen päivää kestävä toteutusvaihe. Toistuvissa hätäkokouksissaan kriisiä käsittelevä neuvostojohdon tunnelma on kireä ja hermostunut. Lopulta yleisesikuntapäällikkö Sergei Akhromejev saa valtuudet toimeenpanna asevoimien tarvittavat valmistelut välittömiin sotilaallisiin vastatoimiin.

Seuraavat päivät kuluvat katkeriin kiistoihin siitä, tulisiko Yhdysvaltain johtoon suoran yhteyden mahdollistavaa "kuumaa linjaa" nyt käyttää neuvottelujen käynnistämiseksi ennenkuin tilanne eskaloituu entisestään. Viime kädessä ratkaisun tekee Andropov, jonka terveydentilaa ja harkintakykyä stressaavat marraskuun alkupäivät ovat pahoin koetelleet. Keskusteltuaan pitkään Akhromejevin kanssa Neuvostoliiton konventionaalisten asevoimien voitonmahdollisuuksista hän tekee kohtalokkaan ratkaisun, ja Itä-Saksaan sijoitetut Puna-Armeijan joukot saavat käskyn valmistautua operaation Zhukov-4.

10. marraskuuta 1983. YK:n turvallisuusneuvosto kokoontuu Euroopan kiristynyttä tilannetta käsittelevään hätäistuntoon, jossa Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton edustajat päätyvät syyttelemään toisiaan sodanlietsonnasta ja vaatimaan toiselta osapuolelta osoituksia rauhantahdosta sapelinkalistelun sijaan. Kokous päättyy tuloksettomana, ja pörssikurssit horjuvat samalla kun länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa kaduille kerääntyy valtavia väkijoukkoja sodanvastaisiin mielenosoituksiin.

11. marraskuuta 1983. 03:15
Sotaharjoituksesta alkanut kriisi on ajanut neuvostojohdon epätoivoiseen tilanteeseen, josta se ei väärinkäsitysten, pelon ja molemminpuolisen epäluulon vuoksi enää keksi muuta ulospääsyä. Sunnuntaiaamuyön tunteina kenraali Mikhail Zaitsevin johtamat Puna-Armeijan A-tason valmiuden panssaroidut ja mekanisoidut divisioonat hyökkäävät Länsi-Saksaan, samalla kun Puna-Armeijan B-tason divisioonien liikekannallepano alkaa maan kaikissa sotilaspiireissä.

Kun kello löi yli keskiyön - 11. marraskuuta 1983



11. marraskuuta 1983. 03:15 GTM
Saksa:1. Punalipun kunniamerkin Kaartin Panssariarmeijan, 2. Kaartin Panssariarmeijan, 3. Iskuarmeijan, 8. Leninin Kunniamerkin Kaartin Armeijan ja 20. Punalipun kunniamerkin Kaartin Armeijan etujoukot hyökkäävät rajan yli Länsi-Saksan maaperälle. Naton tiedustelu on jo tässä vaiheessa saanut varmuuden siitä että operaatioon osallistuvat kaikki Itä-Saksan neuvostojoukkojen A-tason valmiuden yksiköt.

Aamuyön tunteina toinen taistelu Berliinistä alkaa Varsovan Liiton joukkojen katkaistessa kaikki maayhteydet Länsi-Berliiniin. Kaupungin varuskuntajoukkoihin kuuluneet Yhdysvaltain ja Britannian sotilaat ovat edeltävän vuorokauden aikana sijoittuneet valmisteltuihin asemiinsa ympäri saarrettua miljoonakaupunkia, jossa nyt puhkeaa ankaria katutaisteluja.

Kahdeksan Kaartin panssaridivisioonan ja seitsemän Kaartin moottoroidun kivääridivisioonan panssarikiilat rynnäköivät talviseen Liittotasavallan itärajan yli, samalla kun 16. Ilma-Armeijan laivueet syöksyvät niiden yläpuolella Naton ilmatilaan. Ne ovat Varsovan Liiton huolella valmistellun hyökkäyssuunnitelman parhaiten varustettu ja koulutettu ensimmäinen porras. Sen tehtävänä on raivata tietä pääjoukolle, ostaa aikaa Varsovan liiton muiden jäsenmaiden pikaiselle liikekannallepanolle ja pyrkiä sodan nopeaan voittoon ensi-iskullaan Länsi-Saksaa vastaan. Rintaman takana suunnitelman pääjoukot valmistautuvat liikkellelähtöön. Niiden kokoonpano on seuraava:

Itämeren Rintama - 15 divisioonaa: 11 puolalaista, 4 neuvostoliittolaista divisioonaa joista 11 mekanisoitua jalkaväkeä ja 4 panssaridivisioonaa, yhteensä 3180 taistelupanssarivaunua. Operatiivinen yleissuunta Itämeren rannikko-Tanskan salmet.

2. Läntinen Rintama - 18 divisioonaa: 13 neuvostoliittolaista ja viisi itäsaksalaista joista 11 mekanisoitua jalkaväkeä ja 7 panssaridivisioonaa, yhteensä 4080 taistelupanssarivaunua. Operatiivinen yleissuunta Berliini-Pariisi.

1. Läntinen Rintama -  23 divisioonaa: 12 neuvostoliittolaista, 6 puolalaista, 5 itäsaksalaista joista 13 mekanisoitua jalkaväkeä ja 10 panssaridivisioonaa, yhteensä 5340 taistelupanssarivaunua. Operatiivinen yleissuunta Frankfurt-Luxemburg-Pariisi.

Tshekkoslovakian Rintama - 15 divisioonaa: 14 tshekkoslovakialaista, 1 neuvostodivisioona reservinä, joista 9 mekanisoitua jalkaväkeä ja 6 panssaridivisioonaa, yhteensä 3420 taistelupanssarivaunua. Operatiivinen yleissuunta Nürnberg-Stuttgart-Strasbourg-Epinal-Dijon-Lyon.

Kokonaisuutena Varsovan Liiton 825 000 sotilaan ja 16 000 taistelupanssarivaunun vahvuiset ensimmäisen portaan joukot muodostuvat 71 divisioonasta:
NL - 31 divisioonaa
Puola - 17 divisioonaa
DDR - 10 divisioona
Tshekkoslovakian Kansantasavalta - 14 divisioonaa

Näitä joukkoja vastaan NATO-maat ovat sodan alkaessa mobilisoineet 560 000 sotilaan ja 2800 taistelupanssarivaunun vahvuiset 28 "First to Fight"-luokituksen divisioonaa seuraavin voimasuhtein:

Belgia - 2 divisioonaa
Ranska - 4 divisioonaa (Ranskan rajalla)
Hollanti - 2 divisioonaa
Britannia - 3 divisioonaa
USA - 5 divisioonaa
Länsi-Saksa - 12 divisioonaa

                                                   
Neljän tähden kenraali Bernard W. Rogers, SACEUR | Neuvostoliiton Marsalkka Viktor Kulikov, Varsovan liiton ylikomentaja



11. marraskuuta 1983 03:30 GTM

Neuvostoliiton ulkoministeri Andrei Gromyko pitää Kremlissä virallisen tiedotustilaisuuden. Liennytyspoliitikan kannattajana tunnettu pitkän linjan neuvostodiplomaatti on harvoin nähty yhtä vakana kuin nyt. Gromyko toistaa ontolla äänellä edellisen päivän YKn hätäistunnossa esitetyt syytökset Naton yllätyshyökkäysaiheista.

Samalla Gromyko ilmoittaa Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton vaativan Länsi-Saksan eroa Atlantin Liitosta, kaikkien Naton keskimatkan ydinaseiden poistamista Norjan, Tanskan, Länsi-Saksan ja Italian maaperältä sekä yleistä, molemminpuolista aseistariisuntaa keski-Euroopassa. Salamavalojen räiskyessä ja kansainvälisen toimittajajoukon metelin yltyessä huutomyrskyksi Gromyko päättää puheensa historiallisiin sanoihin:



"Tämä konfliktin eskaloituminen sodaksi on täysin Naton syytä. Se alkoi Atlantin Liiton eurooppalaisten jäsenmaiden hallitusten ja Yhdysvaltain hallituksen yhteisestä aikeesta toteuttaa yllätyshyökkäys Varsovan sopimuksen jäsenmaita ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoa vastaan. Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto ei enää voinut sallia murhanhimoisten militaristien punovan juoniaan maailmanrauhaa vastaan, eikä se voinut myöskään jäädä passiivisesti odottamaan vuoden 1941 tragedian toistumista. Siksi pääsihteeri Andropov on tänään Politbyroon suostumuksella määrännyt Neuvostoarmeijan ja Varsovan sopimuksen jäsenmaiden joukot liikekannalle ja asettanut niille tehtäväksi poistaa Neuvostoliittoa vastaan suunnattu kuolemanvaara ennaltaehkäisemällä Naton kaavailema, ydinasein toteutettava Länsi-Saksan maaperältä ja Atlantilta laukaistava strateginen ensi-isku. Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto on milloin tahansa valmis aloittamaan rauhanneuvottelut Yhdysvaltain hallituksen ja Atlantin liiton jäsenmaiden hallitusten kanssa aiemmin esitettyjen rauhanehtojen pohjalta."

Kolmannen Maailmansodan historia: Zhukov-4 epäonnistuu, sota laajenee


Sotaan johtanut uhkakuva ja Andropovin pakkomielle: Neuvostoliiton arvio Naton strategisen ensi-iskun toteutustavasta.

11. marraskuuta Itävallassa, Sveitsissä, Ruotsissa, Jugoslaviassa ja Ranskassa alkaa yleinen liikekannallepano. Suomessa Eduskunta äänestää aamuyöllä pidetyssä hätäistunnossa ja päättää miltei yksimielisesti valmiuslain säädösten toimeenpanosta ja yleisen liikekannallepanon julistamisesta. Hallitus ei toistaiseksi kommentoi lehdistön kysymyksiä siitä, miten presidentti ja hallitus tulevat reagoimaan Neuvostoliiton todennäköisiin tuleviin vaatimuksiin YYA-sopimuksen sotilaallisen elementin toimeensaattamisesta.

Maailmalla sodanvastaiset mielenosoitukset jatkuvat ja yltyvät monin paikoin mellakoinniksi. Nato-maissa sotatilalainsäädäntö astuu voimaan, ja sotilaspoliisit ja kansalliskaarti käytännössä miehittävät suurkaupunkien sisääntuloväylät ja ydinkeskustat turvatakseen edes jonkinasteisen yhteiskuntarauhan. Neuvostoliitossa MVD:n yksiköt siirtyvät valvomaan Baltian neuvostotasavaltojen ja muiden potentiaalisten kriisipesäkkeiden tilannetta samalla kun vastaavat "sisäisen turvallisuuden" joukot ilmestyvät entistä näkyvämmin itäblokin maiden katukuvaan.

Neuvostoliiton erikoisjoukkojen Nato-maissa toimivat osastot aloittavat sotatoimet iskemällä suoraan vihollisen selustaan. Yön kuluessa pienet Spetsnaz-joukkojen erikoisryhmät aiheuttavat kaaosta hyökkäämällä eri puolilla Länsi-Saksaa, Belgiaa ja Hollantia. Iskuissa tuhotaan useita teollisuus- ja hallintokohteita, miinoitetaan teitä ja räjäytetään siltoja samalla kun toiset ryhmät salamurhaavat useita merkittäviä länsisaksalaisia poliitikkoja ja hallituksen virkamiehiä. Samaan aikaan Neuvostoliiton ilmavoimat ja risteilyohjukset moukaroivat jatkuvin iskuin Länsi-Saksan, Hollannin ja Belgian lentokenttiä, Naton kasarmialueita, ammus- ja polttoainevarastoja, strategisesti tärkeitä siltoja ja syväsatamia. Taistelukentän ilmaherruus on alkuvaiheessa suvereenisti Varsovan Liiton ilmavoimilla silkan kalustoylivoiman vuoksi, mutta vahvistettuihin suojabunkkereihin ja hajautetuille väliaikaiskentille siirtyneet Nato-maiden ilmavoimat säilyvät kovia tappioita kärsittyäänkin kykenevinä jatkamaan taistelua. Maarintamalla tilanne on Naton kannalta paljon huonompi. Neuvostoarmeijan hyökkäyksen alkaessa Bundeswehrin (Länsi-Saksan asevoimien) ja Naton taaemman linjan joukkojen liikekannallepano on vielä pahasti kesken, ja Naton suojajoukoiksi määrätyt yksiköt koettavatkin epätoivoisesti viivyttää neuvostojoukkoja rajaseudulla hankkiakseen Naton päävoimille lisäaikaa kokoontua ja kaivautua asemiin.

Aamun tunteina Naton yhtenäinen etulinja Länsi-Saksan rajaseudulla murtuu kaikkialla, ja monin paikoin viivytystaisteluun käsketyt yksiköt käytännössä tuhoutuvat neuvostojoukkojen massiivisen epäsuoran tulen, ilmavoimien iskujen ja panssarivoimien massahyökkäyksen alle. Esimerkiksi Fuldan suunnalla Vogelsbergissä neuvostojoukkoja vastaan taisteleva Yhdysvaltain Armeijan 68. Panssarirykmentti on iltapäivään mennessä menettänyt käytännössä kaikki panssarivaununsa ja sen hajalle lyödyt osastot ovat joko jääneet saarroksiin alueen metsiin tai vetäytyneet sekasortoisesti taaksepäin Yhdysvaltain V. Armeijakunnan alueelle, josa puhkeaa jo samana yönä kiivaita taisteluita neuvostojoukkojen jatkaessa hyökkäystään kohti Frankfurt-am-Mainia.

Seuraavan päivän kuluessa Euroopassa käytännössä jokainen maa mobilisoi armeijaansa samalla kun Yhdysvaltain asevoimat alkaa kuljettaa täydennysjoukkoja länsi-Euroopan suurille lentokentille strategisin ilmakuljetuksin osana vuosittain harjoiteltua Naton REFORGER-suunnitelmaa. New Yorkissa ja muissa itärannikon satamakaupungeissa Naton saattueet valmistautuvat suuntaamaan Atlantille. Grönlannin ja Norjan rannikon välisillä vesillä Naton Strike Fleet Atlanticin amerikkalaiset ja brittiläiset taisteluosastot ovat jo edellisen päivän aamuna suunnanneet merelle etsimään keski-Atlantille suuntaavia Neuvostoliiton Pohjoisen Punalippulaivaston ydinsukellusveneitä. Neuvostoilmavoimien hyökkäykset Naton lentokenttiä, satamia ja kuljetusreittejä vastaan jatkuvat, samalla kun taistelut ovat Länsi-Saksan eteläosia lukuunottamatta siirtyneet Naton "päätaistelualueen" (kts. ylempi kartta) maaperälle. Saksassa vallitsee kaaos miljoonien ihmisten koettaessa paeta pois lähestyvien taistelujen tieltä samalla kun Naton täydennysjoukot koettavat pyrkiä samoja reittejä kohti itää.

13. marraskuuta 1983:
Neuvostoilmavoimat iskevät voimakkaasti Naton lentokentille ja sotilastukikohtiin Pohjois-Norjan alueella, ja nopeaa tulivalmistelua seuraa maahanlaskujoukkojen ja merijalkaväen osastojen hyökkäys. Suomen hallituksessa paniikkimieliala alkaa vallata alaa, ja hallitus kiihdyttääkin Lapin sotilaspiirin liikekannallepanoa ja puolustusvalmisteluja entisestään. Saksan alueella Tshekkoslovakian rintaman hyökkäys etelä-Saksaan alkaa saman päivän aamuna, ja Saksan II. Armeijakunnan etujoukot vetäytyvät päivän kuluessa ylivoimaisen hyökkäyksen tieltä kohti länttä.


Hylätty M113-miehistönkuljetusvaunun romu. Moderni aseistus tuotti sekä Naton että Varsovan Liiton joukoille valtavia tappioita, jotka kasautuivat sodan ensimmäisten päivien kuluessa nopeasti.

Taistelut Länsi-Saksassa ja Norjassa jatkuvat. Itämeren Rintaman joukot murtautuvat Pohjois-Saksan alangolla Naton puolustuslinjojen läpi, ja taistelut siirtyvät Tanskan maaperälle. Tshekkiarmeijan hyökkäys etelässä saavuttaa myös toistaiseksi hyvää menestystä, mutta Saksan keskiosissa neuvostohyökkäyksen ensimmäinen porras alkaa hidastua ja kasaantuvat tappiot kuluttavat kummankin osapuolen voimia yhä pahemmin. Rintama liikkuu silti edelleen Reinin suuntaan, ja Naton ensimmäisen valmiustason pääjoukot ovat nyt kokonaisuudessaan siirtyneet etulinjaan.

Kiinan Kansantasavallassa jatkuneet opiskelijalevottomuudet ja sodanvastaiset mielenosoitukset ovat hyytävästä talvisäästä huolimatta saaneet maan johdon kannalta yhä huolestuttavampia sävyjä, joihin se päättää lopulta reagoida. Suurkaupunkeihin kokoontuneet Kulttuurivallankumouksen ylilyöntejä kritisoivat ja demokratiauudistuksia vaativat opiskelijarintamat joutuvat kauhukseen poliisin ja armeijan osastojen väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. Mielenosoitusten kukistamisesta muodostuu verilöyly, ja seuraavien päivien aikana koko maa tuntuu olevan kaaoksessa armeijan asettaessa poikkeustilalain voimaan ja valvoessa ulkonaliikkumiskieltoa vahvoin joukoin. Seuraavana päivänä maan tiedotusvälineet ilmoittavat Deng Xiaopingin saaneen vakavan sairauskohtauksen ja olevan nyt sairaalahoidossa. Tiedonannon mukaan vanha kenraali Yang Dezhi johtaa nyt maata politbyroon tuella. Villit huhut sotilasvallankaappauksesta alkavat kiertää Kiinassa.

Kahden päivän kuluttua 15. marraskuuta Kiinan Moskovan-lähetystön suurlähettiläs ojentaa Neuvostoliiton pääsihteeri Andropoville nootin, jossa Kiinan Kansantasavalta vaatii "kiristyneessä kansainvälisessä tilanteessa" pohjoisrajansa turvaamista Amur- ja Ussur-jokien linjalla ja uusia neuvotteluja Kiinan ja Neuvostoliiton välisen rajalinjan tarkistamiseksi. Raivostunut Andropov ajaa Kiinan uuden sotilasjunnan ilmoituksen esittäneen suurlähettilään matkoihinsa ja toteaa suurlähettiläälle lähtiäisiksi "ettei voiton kynnyksellä länsi-Euroopassa taistelevalle Neuvostoliitolle" olisi viisasta uhitella. Marraskuun puolivälissä Andropovin kommentti vaikuttaa varsin realistiselta. Vaikka rintama nopean alkuetenemisen jälkeen polkeekin nyt keski-Saksassa paikallaan Naton täydennysjoukkojen käynnistettyä useita paikallisia vastahyökkäyksiä neuvostojoukkojen päähyökkäyssuuntien sivustoja vastaan ja hyökkäyssuunnitelma on jo suunnitellussa aikataulustaan myöhässä, yleistilanne näyttää Neuvostoliiton kannalta hyvältä.

Itämeren Rintama on murtautunut syvälle Tanskan alueelle, ja Puolan merijalkaväki on noussut maihin Kööpenhaminen lähellä tanskalaisjoukkojen raivokkaasta vastarinnasta huolimatta.

2. Läntinen Rintama on saartanut Hampurin ja käy parhaillaan Naton puolustuslinjan läpimurtoon tähtäävää taistelua kaupungin eteläpuolisella maaseudulla I. Hollantilaisen armeijakunnan joukkoja vastaan.

1. Läntinen Rintama jatkaa Fuldan alueella etenemistään kohti Frankfurt-am-Mainia. Eteneminen on hidastunut V. Yhdysvaltain Armeijakunnan kiivaan vastarinnan ja Naton lisääntyneen ilmatuen johdosta huomattavasti, mutta "toisen portaan" strategiset reservit saapuvat pian etulinjaan jossa kärkiosastot pyrkivät tällä hetkellä uuteen läpimurtoon torjuen samalla III. Saksalaisen Armeijakunnan vastahyökkäystä pohjoista sivustaansa vastaan.

Tshekkoslovakian Rintama hyökkää Münchenin pohjoispuolella II. Saksalaisen armeijakunnan puolustusta vastaan, ja etenee talvisessa ja metsäisessä kukkulamaastossa huomattavasti suunniteltua hitaammin.

Kiinan Kansan Vapautusarmeijan suurhyökkäys Neuvostoliiton Kauko-Idän Rintamaa vastaan alkoi yllätysiskulla 17. marraskuuta 1983. Kolmannen maailmansodan käännekohdaksi muodostunut Kaukoidän sota sai alkunsa Neuvostoliiton voittoa pelänneen Kiinan uuden sotilasjuntan epätoivosta ja Andropovin tinkimättömän lähtöasenteen yhteensovittamattomasta ristiriidasta. Tavoitellessaan nopeaa voittoa lännessä Neuvostoliiton poliittinen johto sai Kiinaa kohtaan käytetyllä kovan linjan neuvottelutaktiikalla sisäpoliittisesti epävakaan maan johtoon nousseen Kiinan sotilasjuntan pelkäämään turvallisuutensa puolesta tilanteessa, jossa Neuvostoliitto vaikutti olevan kukistamaisillaan Naton länsieurooppalaiset jäsenmaat. Rajakiistojen rauhanomaiseen ratkaisuun ja mahdollisiin myönnytyksiinkin valmiina ollut juntta ei tässä tilanteessa nähnyt enää Neuvostoliiton uhan torjumiseen muuta ratkaisua kuin hyökätä itse kun Neuvostoliitto oli vielä kiinni länsirintamalla. Päätöksen seuraukset olivat katastrofaaliset.

Kolmannen Maailmansodan historia: Uusivuosi 1984

Neuvostoarmeijan Kauko-Idän Rintaman huoltokolonna Mantshuriassa kevättalvella 1984.

Ussur-ja Amur-jokien alueen rajalevottomuuksien eskaloituminen avoimeksi sodaksi Kiinan Kansantasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton välillä herättää Naton jäsenmaissa uutta toivoa. Neuvostoliiton yleisesikunnalle kiinalaisten hyökkäys taas on pahimpaan aikaan kohdalle osunut katastrofi. Kauko-Idän Rintaman A-tason divisioonista Länsi-Euroopan sotanäyttämölle matkalla olleet yksiköt lähetetään kiireesti takaisin, ja Siperian radan liikenne kääntyy virtaamaan takaisin itään.

Marraskuun loppuun mennessä Neuvostoliiton Kaukoidän Rintama vakauttaa nopeasti rintamalinjansa ja pysäyttää Kiinan Kansanarmeijan joukot, jotka ennen sydäntalvea ovat lähinnä tyytyneet varmistamaan itselleen parempia puolustusasemia.  Samaan aikaan manner-Eurooppaan saapuu tavanomaista kylmempi talvi kovine pakkasineen. Lumi peittää Saksan taistelukentät, joilla taistelut kuitenkin edelleen jatkuvat.

Marraskuun loppuun mennessä Operaatio REFORGER on täydessä käynnissä, ja Yhdysvalloissa julistettu yleinen liikekannallepano työntää yhä uusia Kansalliskaartin yksiköitä Euroopan sotanäyttämölle ilmakuljetuksin ja halki talvisen Atlantin matkaavin Naton laivastosaattuein. Naton Strike Fleet Atlanticin lentotukialusryhmät ovat siirtyneet lähemmäs Norjan aluevesillä, ja niiden turvin Naton arktisen taistelun erikoisyksiköt siirtyvät tukemaan Norjan puolustusta, jonka neuvostojoukkojen hyökkäys on saanut pahoin järkkymään. Joulukuun 1. päivänä neuvostoarmeijan 22. Kaartin Ilmarynnäkköprikaati tekee ankarassa lumipyryssä merijalkaväen maihinnousun tukemana helikopterimaahanlaskun Narvikin alueelle, suoraan pohjois-Norjassa neuvostoarmeijan pohjoisten päävoimien hyökkäystä viivyttävien norjalaisyksiköiden selustaan. Aluetta puolustavat Hemvaktin paikallisosastot pakotetaan pian vetäytymään lyötyinä vuonoa ympäröiville vuorille ja tuntureille, ja Narvikin linjan puolustajat aloittavat kiivaan vetäytymisen takaisin pohjoiseen välttääkseen saarroksiin joutumisen.

Itämeren Rintaman joukot ovat käytännössä lyöneet Tanskan vastarinnan, vaikka taisteluita käydään yhä Kööpenhaminassa ja Jyllannin pohjoisosissa. Naton reservit käyvät Hampurin pohjoispuolella vastahyökkäykseen pitääkseen Tanskan hallituksen mukana sodassa maan suuriksi käyneistä siviilitappioista huolimatta. Länsi-Saksan laivaston jäljelläolevat alukset ja sukellusveneet koettavat samalla parhaansa mukaan häiritä Varsovan Liiton huoltokuljetuksia Tanskan rintamalle.

2. Läntinen Rintaman joukot saartavat edelleen Hampuria, jonka saksalainen varuskunta saa ajoittain ilmateitse huoltoa ja puolustautuu sitkeästi.  I. Hollantilainen armeijakunta on tällä rintamalla saanut runsaasti brittiläisiä ja amerikkalaisia täydennyksiä ja on onnistunut pysäyttämään neuvostojoukkojen läpimurtoyrityksen Hollannin rajan tuntumaan, kummankin osapuolen kärsittyä raskaita tappioita viikon jatkuneessa läpimurtotaistelussa.

1. Läntinen Rintama on Frankfurt-am-Mainin edustalla, ja pyrkii nyt saartamaan kaupunkia pohjoisesta ja etelästä käsin. Yhdysvaltain V. Armeijakunta on varustanut alueelle syvät puolustusasemat, ja alueen suuret sotilaskentät muodostavat rintaman polttopisteen - neuvostokoneet iskevät päivittäin kiitoratoja vastaan pitääkseen ne poissa käytöstä, samalla kun Naton kenttähenkilökunta pyrkii pitämään kentän toimintakunnossa raskaiden strategisten kuljetuskoneiden saapuessa alueelle suoraan Atlantin takaa lisäjoukkoja kuljettaen. Varsovan Liiton "toisen portaan" strategiset reservit ovat jo päässeet etulinjaan, ja nämä kalustoltaan vaatimattomammat ja pääosin reserviläisistä koostuvat neuvostoarmeijan yksiköt onnistuvat pysäyttämään III. Saksalaisen Armeijakunnan mekanisoidun jalkaväen ja panssarijoukkojen vastahyökkäyksen. Sen tehtyään ne ryhmittyvät Frankfurtin laitamille valmiiksi joulukuussa alkavaa uutta saarrostusoperaatiota varten.

Tshekkoslovakian Rintama kiertänyt Münchenin etelästä käsin, ja pyrkii avoimemmassa maastossa kohti Sveitsin ja Itävallan rajaa. Saksan II. Armeijakunta on kärsinyt rajan viivytystaisteluissa raskaita tappioita ja Naton etelälaidan rintama on marraskuun viimeisinä päivinä vaarallisen heikko.



Joulukuussa Neuvostoliiton Kaukoidän Rintaman yksiköt ovat saavuttaneet vihdoin saavuttaneet sotatilavahvuuden. Neuvostoliiton yleisesikuntan, STAVKA:n, strategit ovat kärsimättömästi odottaneet tätä hetkeä. Kaukoidän Rintamalle annetaankin käytännössä heti käsky yleisestä vastahyökkäyksestä. Hiljaista talvea odotelleet Kansan Vapautusarmeijan etulinjan yksiköt joutuvatkin 2. joulukuuta pahoin yllätetyksi, ja iltaan mennessä Mantshurian rintama sortuu aivan kuten elokuussa 1945. Syy neuvostojoukkojen yllättävää menestykseen idässä paljastuu Natolle valitettavan pian.

Myös Euroopan rintamalla tapahtuu: Samaan aikaan kun Kaukoidän Rintama syöksyy Mantshuriaan, kaksi vuorokautta levänneet ja hätäisesti täydennetyt neuvostoarmeijat aloittavat uuden suurhyökkäyksen Frankfurt-am-Meinin viiden miljoonan asukkaan metropolin etelä- ja pohjoispuolen tiheästi asutulla maaseudulla. Myös täällä Mantshuriassa saavutettu alkumenestys toistuu, samasta syystä: kahden rintaman sotaan joutunut neuvostojohto on valtuuttanut rintamajoukot hermokaasun käyttöön.

новичок-ohjelma oli 1970-luvun lopulla aloitettu huippusalainen neuvostoasevoimien projekti, jonka tavoitteena oli kehittää uudentyyppisiä kemiallisia aseita. Vuosien tutkimustyön lopputuloksena oli hermokaasu, jonka teho oli vähintään viisinkertainen Irakin ja Iranin sodassa käytettyyn länsivalmisteiseen VX-hermokaasuun verrattuna. Frankfurtin taistelussa ensi kertaa käytetyt новичок-5 ilmaantui taistelukentälle lentokoneista, taisteluhelikoptereista ja raketinheittimien erikoisammuksista leviävänä ohuena pölynä tai jauhona. Eräs новичок-projektin tärkeimmistä tavoitteista oli jo tässä vaiheessa toteutunut: neuvostoarmeijan kemialliset aseet eivät aiheuttaneet uuden rakenteensa johdosta hälyytystä Naton kemiallisen tiedostelun yksiköissä ennenkuin oli liian myöhäistä. Kemiallisessa sodankäynnissä elintärkeää ennakkovaroitusta ei tullut, ja Yhdysvaltain V. Armeijakunnan etulinja joutui sekasorron valtaan. Vaikutukseltaan organofosfaattinen новичок-5 on hirvittävä. Tieteellisesti määriteltynä se inaktivoi pysyvästi asetyylikoliinia hajottavan asetyylikoliiniesteraasientsyymin, jolloin asetyylikoliini kertyy elimistöön ja seuraa kolinerginen kriisi.

Käytännössä aineelle altistunut ihminen alkaa miltei samantien kouristella, kuolata ja hikoilla samalla virtsaten ja ulostaen hallitsemattomasti, ja kuolee noin kymmenessä sekunnissa tukehtumiseen hengityslihasten ja keskushermoston lamaantuessa. Hermokaasuille tyypilliseen tapaan новичок-5 on kuolettava pienenäkin ihokontaktina, hengitettynä tai nieltynä, eikä välttävää suojautumista voi saavuttaa kuin paineistetuissa ajoneuvoissa tai NBC-aseita vastaan kehitetyllä kokovartalosuojapuvulla.  



Frankfurtin taistelun ensitunteina neuvostojoukkojen kärjet ohittavat kokonaisia asemiinsa kuolleita jalkaväkiyksiköitä, ja vain NBC-suojattujen taisteluajoneuvojen miehistöt ja niihin ajoissa suojautunut jalkaväki kykenevät edes jotenkuten viivyttämään Main-joen itärannalle suuntautuvaa neuvostohyökkäystä. Ja siinä missä sotilailla on edes jonkinlainen pakopaikka, siviileitä hermokaasun käyttö tiheästi asutussa Saksassa ei säästä. Iltapäivään mennessä tieto Frankfurtin rintaman tapahtumista on jo levinnyt maailman tiedotusvälineisiin, ja Bundeshwehrin rivit alkavat rakoilla usean reserviläisen paetessa etulinjasta perheensä ja sukulaisensa luo. Ranskan rajalle muodostuu mittavia autojonoja, ja poikkeustilavaltuuksiin valtuutetut ranskalaisjoukot alkavat pian kylmästi käännyttää länsirajansa yli pyrkiviä siviilimassoja väkisin takaisin.


Neuvostoarmeijan Kemiallisen Sodankäynnin joukkojen tunnus

Naton ja Kiinan vastausta ei tarvitse kauan odottaa. Jutlandiin suuntautuva Naton vastahyökkäys valmistelee etenemistään joulukuun 3. päivän aamunkoitossa kylvämällä puolalaisjoukkojen asemiin massoittain VX-hermokaasua. Aluksi taisteleminen Saksan suurten asutuskeskusten tuntumassa hillitsee kuitenkin Naton kemiallisten aseiden käyttöä suuresti - Kiinassa tilanne on toinen. Mantshuriassa Kaukoidän Rintaman selusta on pian täynnä kiinalaisia partisaaniyksiköitä, ja etelään suuntaavien etulinjan yksiköiden niskaan Kansan Vapautusarmeijan tykistö kylvää joulukuun 5. päivästä eteenpäin Kiinan kemiallisten aseiden ohjelman valikoituja tuotoksia. Vihollistensa vastaiskuihin varautunut neuvostoarmeija kykenee kuitenkin laajojen suojelujoukkojensa tuella ja varta vasten tämänkaltaisiin olosuhteisiin kehitettyillä, suojatuilla taisteluajoneuvoillaan jatkamaan etenemistään Kiinassa. Naton tilanne on alkujärkytyksen jälkeen sama, ja konfliktin laajentuminen kemialliseen sodankäyntiin merkitsee joulukuussa 1983 lähinnä valtavaa inhimillistä katastrofia Länsi-Saksan ja Kiinan pohjoisosien siviiliväestölle.

Jouluaattona 1983 neuvostoarmeija vyöryy tykistön moukaroimaan Shenyangin satamakaupungin raunoihin. Kaukoidän Rintama on saavuttanut valtavaa menestystä, mutta kiinalaisten sitkeä vastarinta ja partisaani-iskut neuvostojoukkojen huoltolinjoja vastaan pakottavat sen divisioonat pysähtymään täydennettäviksi. Mantshurian ankara pakkastalvi vaatii veronsa kotiseuduiltaan paenneen siviiliväestön ja asemissaan värjöttelevien sotilaiden parissa.

Joulukuun 21. päivä Tanskan salmien laajoihin miinakenttiin raivatuista aukoista purjehtii Atlantille pitkä sota-alusten ketju. Neuvostoliiton Itämeren Punalippulaivaston alukset siirtyvät Puolan ja DDR:n laivastot tukenaan Pohjanmerelle, samalla kun Pohjoinen Punalippulaivasto etenee Jäämereltä Norjan rannikkoa etelään Backfire-meripommittajalaivueiden tukemana. Naton Strike Fleet Atlanticin lentotukialusryhmät ja Skotlannista ja Norjan eteläosien kentiltä operoivat ilmavoimat kohtaavat neuvostolaivastot talvimyrskyn raivotessa Norjanmerellä.

Norjanmeren taistelusta muodostuu Natolle kallis voitto. Aamua kohti paraneva lentosää päästää Backfire-laivueet iskemään yhteistyössä yön tunteina kontaktia vältelleiden neuvostosukellusveneiden kanssa, ja taisteluun osallistuneista lentotukialuksista brittiläinen HMS Invincible uppoaa ja kaksi Yhdysvaltain 2. Laivaston suurempaa lentotukialusta kärsivät vakavia vaurioita Backfire-pommittajien ja neuvostosukellusveneiden hyökkäyksissä.

22. joulukuuta Pohjoisen ja Itämeren Punalippulaivastojen pinta-alusosastojen rippeet suuntaavat lyötyinä takaisin tukikohtiinsa, ja Naton ehjät alukset suuntaavat takaisin Atlantille. Taistelun aikana neuvostolaivaston ydinsukellusveneiden valtaosa suuntasi Atlantille vanhempien diesel-veneiden jäädessä sitomaan Naton laivaston taisteluun, ja seuraavien viikkojen kuluessa Yhdysvalloista Eurooppaan seilaavat Naton huoltosaattueet kärsivät pahoin näiden saarronmurtajien iskuista.

Norjan rintamalle taistelulla on merkittäviä seurauksia, sillä Pohjoisen Punalippulaivaston tappion myötä Narvikiin jääneiden neuvostojoukkojen ilmasta ja mereltä käsin hoidetut huoltoyhteydet katkeavat. Jouluun 20. päivä Narvikin pohjoispuolelle mottiin jääneiden norjalaisyksiköiden onnistuu etelästä saapuvan vastahyökkäyksen myötä perustaa uusi huoltoreitti Narvikin vuonon itäpäähän, aivan Ruotsin rajan tuntumaan. Tämän seurauksena pahoja tappioita kärsineet Kaartin laskuvarjojääkärit ja Neuvostoliiton merijalkaväki murtautuvat 22. päivän talvimyrskyn suojissa pohjoiseen, ja neuvostojoukkojen vetäytyminen takaisin Finnmarkin suuntaan alkaa.

Kööpenhaminan kaupunkitaistelut ovat raivonneet jo kaksi viikkoa, ja Ruotsin Punainen Risti on organisoinut suurimittaisen tanskalaissiviilien evakuointioperaation Skånen alueelle. Englantiin siirtynyt Tanskan pakolaishallitus ilmoittaa ettei aio antautua, ja Kööpenhaminassa perustettu Tanskan uusi kommunistinen nukkehallitus ei saa maata hallintaansa. Joulukuussa amerikkalaisjoukot ovat jo vallanneet suurimman osan Jutlandin aluetta takaisin, ja Puolan joukot vetäytyvät idemmäs Itämeren rannikon suunnassa.

2. Läntinen Rintaman joukot ovat juuttuneet tuloksettomaan, Naton vastahyökkäystä häiritsevään vastahyökkäykseen Hampurin pohjoispuolelle. Sisällä kaupungissa saksalainen varuskunta kieltäytyy yhä antautumasta, ja raunioitunut metropoli alkaa olla varsin autio siviilien paettua länteen.  I. Hollantilainen armeijakunta on länsitäydennyksineen yhä neuvostojoukkojen saartorenkaan länsipuolella, ja keskittyy parantamaan asemiaan Naton täydennysten torjuessa pohjoisempana 2. Läntisen Rintaman sivustahyökkäystä.

1. Läntinen Rintama saavutti kemiallisin asein tuetussa uudessa hyökkäyksessään suurta alkumenestystä, ja neuvostojoukkojen sillanpäät Main-joen länsirannalla muodostavat vaarallisen uhan kaupunkialuetta ja sen lentokenttiä yhä puolustavalle Yhdysvaltain V. Armeijakunnalle. III. Saksalaisen Armeijakunta on jo tappioiden ja lisääntyvän rintamakarkuruuden vuoksi käytännössä taistelukyvytön, mutta sen jäljellä olevat joukot puolustavat yhä neuvostojoukkojen sillanpäitä ympäröiviä asemiaan.

Tshekkoslovakian Rintaman etujoukot taistelevat Sveitsin rajan tuntumassa, jossa II. Saksalainen Armeijakunnan vuoristojääkärit ovat toistaiseksi torjuneet kaikki läpimurtoyritykset. Saarretussa Münchenissä käydään kiivasta kaupunkisotaa, ja sekä kaupunkiin hyökkäävät tshekkoslovakialaiset että sitä puolustavat saksalaisyksiköt tietävät Naton etelä-Saksan rintaman kohtalon riippuvan kaupungin puolustuksen kestävyydestä.

Uuttavuotta 1984 ei maailmalla juuri juhlita, ja kaikkialla seurataan pelokkaina uutisia Euroopan ja Mantshurian rintaman yhä raaemmiksi muuttuvista taisteluista. Toiveet konfliktin päättymisestä neuvoteltuun rauhaan tuntuvat entistä epätodennäköisemmiltä.

Kolmannen Maailmansodan historia: kevättalvi 1984

Kiinalainen jalkaväki etenee lumipyryn suojissa Mantshurian rintamalla tammikuussa 1984.

Kiinalaisten vastahyökkäys Kaukoidässä alkaa pian vuodenvaihteen jälkeen. Mantshurian teollisuusalueiden ja manner-Kiinan välisten maayhteyksien katkeaminen muodostaa kestämättömän uhan Kiinan sotateollisuudelle, ja maan sodanjohto reagoi uhkaan parhaan kykynsä mukaan. Neuvostojoukkoja vastaan suuntautuviin iskuihin osallistuu valtaosa Kiinan tähän saakka reservissä pidetyistä panssarijoukoista, ja yleisen liikekannallepanon myötä muodostettujen reserviläisyksiköiden sitoessa neuvostoarmeijan yksiköitä taisteluun kiinalaispanssarit iskevät voimalla vaarallisen ohueksi laajentuneen neuvostorintaman heikkoihin kohtiin. Tammikuun kuluessa selustan partisaani-iskujen riivaama Neuvostoliiton Kaukoidän Rintama taistelee olemassaolostaan kiinalaisarmeijoiden etujoukkojen vyöryessä takaisin Mantshuriaan ja osin Mongolian rajan ylikin.


T-64, neuvostoarmeijan yleisin taistelupanssarivaunutyyppi.

STAVKA reagoi uhkaavaan tilanteeseen suuntaamalla yhä useampia Euroopan rintamalle tarkoitettuja reserviläisjoukkoja Kaukoitään. Helmikuun taisteluissa Kaukoidän rintaman joukkojen onnistuukin täydennyksien avulla vakauttaa rintama ja pelastaa saarroksiin joutuneet yksikkönsä. Neuvostojoukot ovat kuitenkin pakon edessä joutuneet vetäytymään Shenyangista, Mantshuria on pääosin vallattu takaisin ja menestyksekkäänä vastahyökkäyksenä alkanut Kiinan-vastainen sota on muuttunut puolustustaisteluksi yhä uusien kiinalaisyhtymien saapuessa etulinjaan.

Euroopassa tilanne vaikuttaa myös pahalta. Pohjoisen ja Itämeren Punalippulaivastojen sukellusveneet haittaavat suuresti Naton huoltosaattueiden matkaa Yhdysvalloista Eurooppaan, ja Naton etulinjan yksiköt kärsivät pahoin huoltojärjestelmänsä kangertelusta. Norjan rintama on vakiintunut Finnmarkin alueelle, kummankin osapuolen kootessa joukkojaan ja valmistautuessa uusiin sotatoimiin kevään paremmissa sääolosuhteissa.

Tanskassa Naton vastahyökkäys on juuttunut Kööpenhaminan edustalle, ja aluetta puolustavat Varsovan Liiton joukot pitävät raunioitunutta miljoonakaupunkia tukevasti hallussaan. Etelämpänä Hampurin varuskunta on pääosin lyöty, ja Länsi-Saksan tärkein satamakaupunki on pahoin vaurioituneena Varsovan Liiton joukkojen käsissä. Naton I. Hollantilaisen armeijakunnan joukot puolustavat Jutlandin alueelle siirtyneiden amerikkalaisjoukkojen sivustaa ja ovat kevättalven aikana onnistuneet estämään neuvostojoukkojen tiedusteluluontoiset hyökkäysyritykset lännemmäs.

1. Läntinen Rintama on helmikuun loppuun mennessä jatkanut hyökkäystään lähemmäs Ruhrin aluetta ja Ranskan rajaa. Neuvostojoukkojen saartaman Frankfurt-am-Mainin lentokentille ei enää saavu uusia Naton ilmakuljetuksia, ja länsi-Saksan teollisuuden keskusaluetta puolustavat Yhdysvaltain V. Armeijakunta ja Bundeswehrin III. AK ovat jatkuvan taistelun pahoin kuluttamina enää varjoja entisestään.

Tshekkoslovakian Rintaman on helmikuussa 1984 yhä saarretun Münchenin liepeillä, ja Bundeswehrin II. AK puolustaa tukevasti asemiaan, joiden takana odottaa pääosa toistaiseksi taisteluilta välttyneestä Länsi-Saksan alueesta.


1. Läntisen Rintaman joukot ylittämässä kanavaa lähellä Hollannin rajaa helmikuussa 1984.

Samalla kun taistelut kolmannen maailmansodan rintamilla jatkuvat, sodan syttymisen kannalta keskeinen elämäntarina lähestyy loppuaan. Juri Vladimirovitš Andropov, Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen pääsihteeri on helmikuussa 1972 sairaalloinen ja väsynyt vanhus. Vuoteen omaksi joutunut seitsenkymmentäkaksivuotias tiedusteluaktiivi ei enää tosiasiassa ole aikoihin kyennyt täysimittaisesti toimimaan tehtävässään, mutta Konstantin Chernenkon, Viktor Grishinin, Nikolai Tikhonovin ja Dimitri Ustinovin keskinäiset riidat ovat pitäneet Andropovin nimellisesti johdossa näihin päiviin saakka. Armoton poliittinen juonittelu ja kiistely uuden suursodan strategiasta ja lopettamismahdollisuuksista leimaavat helmikuussa politybyroon toimintaa - mutta siitä Andropovilla on enää korkeintaan epäilyksiä. Syrjäisen sotilastukikohdan sairaalavuoteessa kuolee helmikuun 9. päivänä katkera ja yksinäinen mies. Maailmalle tieto Andropovin kuolemasta ei leviä, mutta Kremlissä se on järisyttävä uutinen.


Juri Vladimirovitš Andropov, mies joka yhdessä muiden aikansa johtajien kanssa ajoi maailman sotaan.

Neuvostoliiton johto on nyt pakotettu arvioimaan tilannetta uudestaan. Maan tiedustelupalvelun raporttien mukaan Naton yhtenäisyys on enää pelkästään Yhdysvaltain aktiivisen sotapanoksen varassa, kun taas Kiinan kansantasavallan asevoimat muodostavat uudessa tilanteessa kuolettavan vaaran Neuvostoliiton itäosan turvallisuudelle. Lännessä sotatoimien laajentaminen johtaisi tiedusteluraporttien mukaan pikaisesti Naton taktisten ydinaseiden käyttöönottoon. Toisaalta Nato olisi myös selkeästi lyötävä ja erityisesti Yhdysvallat pakotettava neuvottelupöytään. Politbyroon ratkaisu ongelmaan on nopea, ja maaliskuussa 1984 Kaukasuksen ja Turkenstanin Sotilaspiirien joukot hyökkäävät Kaukasukselta, Keski-Aasian neuvostotasavaltojen alueelta ja Afganistanista ilman virallista sodanjulistusta Irakin kanssa veristä sotaansa käyvään Iraniin. Operaatio Kuunsirpin strategisena tavoitteena ovat Persianlahden öljy- ja maakaasukenttien ja Hormuzinsalmen pohjoisrannan valtaus. Neuvostojohto laskee operaation aloittaessaan siihen että näiden strategisten alueiden menetys pakottaa Reaganin hallituksen harkitsemaan uudestaan tukeaan Naton Keski-Euroopan jäsenmaille ja pakottaa energiakriisin myötä Ranskan ja Espanjan kaltaiset, toistaiseksi taisteluun osallistumattomat Nato-maat erillisrauhaan pois liittokunnasta.

Kolmannen Maailmansodan historia: Lähi-Itä 1984

Pohjois-Iranin vuoristoseutua keväällä 1984. Vaikeasta maastosta huolimatta Iran oli Operaatio Kuunsirpin alkuvaiheessa ainoa alue jossa neuvostoarmeija eteni sotaa edeltäneen ajan suunnitelmien olettamalla nopeudella.

Maaliskuu 1984 on synkkää aikaa ajatollah Khomeinin johtamalle Iranin islamilaiselle tasavallalle. Neuvostoliiton yllätyshyökkäys maan käytännössä suojattomaan pohjoiseen sivustaan etenee vauhdilla, ja saadakseen joukkoja tärkeimpien alueidensa suojaksi Iranin asevoimat vetäytyvät laajalla rintamalla itään Irakin-vastaiselta rintamaltaan. Ensi kertaa sitten kesän 1982 neljättä vuotta jatkuvassa Iraki ja Iranin sodassa alkaa irakilaisten kannalta myönteisempi vaihe. Kevään kuluessa virallisesti sosialistisen blokin ystäviin kuuluva Irakin diktaattori Saddam Hussein huolestuu neuvostojoukkojen hyökkäyksen edetessä nopeasti ja voimalla kohti Irakin rajaa ja Kirkukin strategisesti tärkeitä öljykenttiä. Lännen kannalta tilanne on kriittinen. Yhdysvaltain ja Britannian valmistellessa jo täyttä päätä interventiota yhä lännelle vihamieliseen Iraniin, Irakin itsevaltainen presidentti ottaa maaliskuun alussa omatoimisesti yhteyttä Yhdysvaltain hallituksen edustajiin ja pyytää tukea neuvostohyökkäyksen uhkaa vastaan.


Puolustusministeri Donald Rumsfeldin historiallinen kädenpuristus Saddam Husseinin kanssa merkitsee maaliskuussa 1984 Irakin talouspakotteiden päättymistä ja laajamittaisten asetoimitusten alkua. Irakin jo vuosia Irania vastaan taistellut ja valmisteltuihin puolustusasemiin ryhmittynyt armeija muodostaa ensimmäisen vakavan esteen neuvostojoukkojen hyökkäykselle Lähi-Idässä, etenkin kun Saudi-Arabiaan ja muualle Persianlahden alueen tukikohtiin sijoitetut amerikkalaisjoukot siirtyvät Irakiin Saddamin asevoimien tueksi.

Iranissa pappisvallan edustajat torjuvat säännönmukaisesti kaikki ehdotukset tulitaosta Irakin-vastaisessa sodassa, puhumattakaan Irakin tapaisesta takinkäännöstä ja liittolaissuhteesta "Suuren Saatanan" kanssa. Vastapuolella Reaganin hallinto näkee islamistit yhtälailla epäluotettavina kumppaneina, ja ryhtyy toukokuussa 1984 maihinnousun myötä soluttamaan erikoisjoukkoja Iranin alueelle vartioimaan peräytyvien iranilaisjoukkojen taakseen jättämiä Khūzestānin öljykenttiä Persianlahden pohjoisrannalla. Alueen öljyteollisuus on kärsinyt suuria vaurioita jo Iranin ja Irakin välisen sodan aiempina vuosina, mutta nyt iranilaisjoukot tuhoavat loputkin ehjät porauskaivot ja jalostamot perääntyessään sisämaahan.

Maaliskuun ensimmäisellä viikolla Iranin armeijan parhaiden yksiköiden rippeet perääntyvät sekasorron vallassa miljoonien siviilien muodostamien pakolaisjoukkojen seassa tuhoutuneen Teheranin ympäristöstä, ja neuvostojoukot ottavat kolmea päivää myöhemmin ensimmäisen taistelukosketuksen Irakin armeijaan maan pohjoisrajan vuoristosolissa. Samaan aikaan Afganistanista hyökänneet neuvostoarmeijan osastot ovat saavuttaneet Hormuzinsalmen rannan ja siirtyneet samantien torjumaan Khūzestānin alueelta vastahyökkäykseen kohti itää työntyviä amerikkalaisjoukkoja.


Ilmateitse alueelle kuljetettuja kevyitä M551 Sheridan-panssarivaunuja valmiina siirtymään etelä-Irakista Iranin rajan yli 25. maaliskuuta 1984.

Amerikkalaisten yritykset rintaman vakaannuttamiseksi Iranissa epäonnistuvat toukokuun loppuun mennessä, ja Hormuzinsalmen rantaan linnoittautuneet neuvostojoukot iskevät alueelle kuljetettujen merimaaliohjusten ja ilmavoimiensa turvin jokaista salmen läpi ylittävää öljytankkeria vastaan. Raakaöljyn hinta jatkaa rakettimaista nousuaan, ja sodan runtelemassa maailmassa Persianlahden öljykuljetusten katkeaminen merkitsee säännöstelyn entistä suurempaa kiristymistä.


Toukokuussa 1984 Neuvostoliitto näytti saavuttaneen Lähi-Idässä tavoitteensa, vaikka hyökkäys Irakin kautta kohti Saudi-Arabian öljykenttiä etenikin hitaasti Kirkukista Badgadiin ulottuvien pääteiden suunnassa Naton voimistuneen ilmatuen vuoksi.

Keski-Irakin paljaalla ja avaralla maaseudulla neuvostoarmeijan panssarikolonnat kärsivät modernista ja tehokkaasta ilmatorjunnastaan huolimatta kasvavia tappioita Yhdysvaltain ilmavoimien iskuissa, ja ohitettuaan Badgadin huhtikuun 20. päivän jälkeen Eteläisen Sotanäyttämön esikunta määrittää uudeksi hyökkäyssuunnaksi Saudi-Arabian ja Persianlahden pohjoisrannan.

Samalla kun neuvottelut ystävällismielisen Syyrian hallituksen kanssa jatkuvat, neuvostojoukkojen eteneminen Lähi-Idän rintamalla jatkuu miltei esteettä. Irakin vuosia raskasta sotaa käyneen armeijan taistelutahto on koetuksella, ja etenkin monet väkisin armeijaan värvätyt kurdit ja shia-muslimit ovat tässä vaiheessa jo hylänneet Saddamin ja paenneet rivistä. Amerikkalaisten tuki rajoittuu yhä erikoisjoukkoihin ja ilmavoimien toimintaan.


Persianlahdella operoivan Yhdysvaltain Laivaston lentotukialusosaston F-14 Tomcat-hävittäjä lentää tuhoutuneen öljynjalostamon yli etelä-Irakin aavikolla. Ilmaylivoimastaan huolimatta Yhdysvaltain joukoilla ei keväällä 1984 ole juuri muita mahdollisuuksia kuin hidastaa ja kuluttaa Lähi-Idässä esteettä etenevien neuvostojoukkojen hyökkäysvoimaa.

Neuvostohyökkäyksen lähestyessä Irakin etelärajaa Reaganin hallinto valmistautuu pahimman varalle. Uusien Kansalliskaartin yksiköiden siirtäminen Persianlahdelle ei enää Hormuzinsalmen sulkemisen jälkeen onnistu kuin ilmateitse, ja kauas Saudi-Arabian sisäosien turvallisille kentille sijoitetut joukot ovat vasta matkalla rintamalle. Tilanne on kriittinen. Samoin ajattelevat Neuvostoliiton Eteläisen Sotanäyttämön kenraalit. Huoltoyhteydet vihamiehisten sissiliikkeiden riivaamien Afghanistanin ja Iranin halki ovat venyneet vaarallisen ohuiksi ja pitkiksi, ja nyt amerikkalaiset näyttävät keskittävän joukkojaan Kuwaitiin ja valmistautuvan vastahyökkäykseen. Jotakin on tehtävä, jotta tilanne Persianlahdella saataisiin hyväksyttävään päätökseen ja Neuvostoliitto voisi vihdoin pakottaa imperialistit neuvottelupyötään keskittääkseen sitten voimansa yhä enemmän joukkoja Kauko-Idän rintamalle ryhmittävää Kiinaa vastaan.


Kirkukin lentokenttä 2. toukokuuta 1984.

Kuka aloitti? Maailman median noustessa viimeiseen kakofoniseen yhteislähetykseensä vapunpäivänä 1984 huhut taktisten ydinaseiden käytöstä Lähi-Idän rintamalla kiertävät villisti. Toiset väittävät Israelin laukaisseen ennaltaehkäisevän ydiniskun neuvostojohdon kanssa salaisesti neuvotelleita Syyriaa ja Egyptiä vastaan. Muualla uskotaan ennemmin huhuja neuvostoarmeijan laukaisemasta taktisten ydiniskujen sarjasta Saudi-Arabian ja Jordanian sotilaslentokenttiä ja huoltovarikkoja vastaan. TASS väittää amerikkalaisjoukkojen aloittaneen iskemällä taktisin ydinasein neuvostoarmeijan kärkijoukkojen kimppuun. Seuraavan vuorokauden tuntien kuluessa ihmiskunnan historian suurin konflikti siirtyy viimeiseen, ratkaisevaan vaiheeseensa. Konventionaalinen sota laajenee ydinsodaksi. Maailma palaa.

Kolmannen Maailmansodan historia: Vuosi 1984

Neuvostoliittolainen keskimatkan taktinen ydinohjus laukaistaan Hampurin lähellä 3. toukokuuta 1984

Euroopan rintamalla Naton ja Varsovan Liiton taktisten ydinaseiden käyttö on aluksi säästelevää, mutta Kaukoidässä aloitetaan heti suuressa mittakaavassa. Kiinalaisten käynnistämän suuren keväisen vastahyökkäyksen mekanisoidut kolonnat höyrystyvät yllätettyinä teille joita pitkin ne etenivät perääntyvien neuvostojoukkojen jäljillä. Rynnäkkökoneet syytävät taistelukärkiä vielä kiinalaisten käsissä oleviin pohjois-Kiinan asutus- ja teollisuuskeskuksiin. Kiinalaisten kostoisku on välitön, mutta neuvostojoukot ovat valmistautuneet hajauttamalla ryhmityksensä laajoille alueille. Kiinalaisten ohjushyökkäykset NL:n suurimpiin asutuskeskuksiin epäonnistuvat Moskovaa suojaavan ohjuspuolustusjärjestelmän osalta, kun Neuvostoliiton massiivinen it-ohjusten verkko pudottaa armotta matalalla lähestymistä yrittäneet kiinalaispommittajat. Viikon kuluessa Kiinan ydinarsenaali on käytetty, mutta NL jatkaa hellittämättä. Kiinalaisten jo äärimmilleen rasitetut liikenne- ja tietoliikenneverkot romahtavat täydellisesti. Tiet täyttyvät jäljelle jääneet kaupungit hylänneistä pakolaisista. Kiina aloittaa nopean syöksykierteen kohti anarkiaa ja epäjärjestystä.


Ryhmä amerikkalaista jalkaväkeä. Ydiniskujen alkaminen hajotti lopullisesti rintaman ja siellä taistelleet sotilaat pieniksi ryhmiksi keskelle alati kasvavaa kaaosta.

Läntisellä rintamalla molempien armeijoiden etummaisia yksiköitä vastaan isketään rajusti, Naton vastatessa ydinkärki ydinkärjestä. Toukokuun lopussa ensimmäiset kaukoidästä vapautuneet neuvostodivisioonat saapuvat rintamalle. Vaikka mitään selviä rintamalinjoja ei enää ole, alkavat ne vähitellen liikkua länteen. Samaan aikaan toistaiseksi asemasodaksi jähmettynyt Välimeren Rintama lähtee taas nopeasti liikkeelle, kun Bulgariaan siirretyt neuvostoarmeijan reserviläisosastot aloittavat uuden suurhyökkäyksen Turkin suuntaan. Yksipuolinen taktisten ydinaseiden käyttö ei jätä turkkilaisille mitään toivoa, ja kuun lopussa bulgarialaiset panssariprikaatit alkavat vyöryä kohti Istambulia. Lännessä Naton lentokoneet alkavat tehdä ydiniskuja syvälle Puolaan ja Tshekkoslovakiaan tarkoituksenaan hidastaa neuvostojoukkojen etenemistä. Varsovan Liitto vastaa samalla mitalla suuntaamalla iskuja pohjoiseen Saksaan ja Hollannin ja Belgian alueelle. Peläten strategista ydinsotaa kumpikaan puoli ei kuitenkaan laukaise kerralla niin montaa ohjusta, että vihollinen pitäisi sitä suurhyökkäyksen alkuna. Kukaan ei halua päättää historiaa miehenä joka astui totaalisen ydintuhon kynnyksen yli reippain askelin, ja niinpä suurvaltojen johtajat ryömivät sen yli taktisen ydinsodan hitaan vastustamattomalla voimalla, isku kerrallaan.

Ensiksi isketään sotilaskohteisiin, sitten sotateollisiin teollisuuslaitoksiin. Niiden jälkeen sienipilvet peittävät kuljetus- ja tietoliikenneyhteyksien keskukset. Useita ydinkärkiä suunnataan armeijoiden huoltovarastoihin ja komentokeskuksiin. Korkein poliittinen johto menettää täysin tilanteen hallinnan, ja useissa tapauksissa tuhoutuu miltei vahingossa taktisen ydinsodan kiihtyessä Euroopan rintamalla nopeasti. Ohjuslaukaisut jatkuvat epäsäännöllisesti läpi kesäkuun ja kuivuvat sitten vähitellen kokoon.



Läntisten teollisuusmaiden keskimääräiset siviilitappiot ovat nousseet jo 15% sotaa edeltävästä väestöstä, mutta pahin on edessä vasta nyt. Kuljetus- ja tietoliikennejärjestelmien lakattua olemasta ruuan jako sitä tarvitseville muuttuu mahdottomaksi. "Rajoitetun" ydinsodan jälkeen saapuvan nälänhädän suuruutta ei kukaan voinut arvata ennakolta. Hautaamattomat kuolleet aiheuttavat kesähelteillä sen, mitä asiantuntijat olivat jo ennen sotaa pelänneet voimatta sitä estää. Biologisina aseina taistelukentille palanneet kulkutaudit ja pilkkukuume, lavan tauti ja monet muut vitsaukset leviävät taas halki Euroopan ja Kiinan, edeten sieltä epidemioina ympäri maailmaan. Kun ne lopulta talttuvat, yli puolet maailman sotaa edeltäneen ajan ihmisistä on jo menehtynyt.

Kolmannessa maailmassa maailmanlaajuisten viesti- ja kuljetusjärjestelmien romahdus aiheuttaa monilla alueilla entistäkin raaempaa kurjuutta, nälänhätää ja kuolemaa. Euroopassa Ranska on oman ydinpelotteensa turvin jäänyt käytännössä koskemattomaksi suorista ydiniskuista, ja maa jää Sveitsin ohella ainoaksi järjestäytyneeksi yhteiskunnaksi keskellä Euroopan kasvavaa kaaosta. Pakolaistulvat maiden rajalla vain kasvavat rajojen sulkemispäätöksen jälkeen, ja pian Ranskan hallitus sallii sotilasyksiköidensä sekä ampua maahan pyrkiviä siviilejä että edetä Reinille turvatakseen rajansa maantieteellisellä esteellä. Pakolaisten kerääntyessä Ranskan ja Sveitsin miinoitetuille, suljetuille rajoille syntyy suuri laiton vyöhyke. Avointa taistelua ruuasta seuraavat joukkonälänhätä ja epidemiat, ja syksyyn mennessä laiton vyöhyke on autio ja kuollut.

Naton divisioonien vahvuus rintamalla on pudonnut suunnilleen 8000 mieheen - amerikkalaisyksiköissä se on usein enää vain puolet tästä. Varsovan Liiton divisioonien vahvuus taas vaihtelee suuresti asteikolla 500 - 10 000, keskiarvon ollessa noin 2000 - 4000 miestä. Polttoaineen, varaosien ja ammusten puute tekee suuren mittakaavan sodankäynnistä käytännössä mahdotonta jatkaa. Nyt olisi sovelias aika rauhalle, mutta jäljellä ei enää ole hallituksia neuvottelemaan sen ehdoista. Ainoastaan sotilaalliset komentajat ovat vielä jäljellä, ja he seuraavat ainakin toistaiseksi hallitustensa viimeisiä käskyjä jatkaen taistelua. Lähes kaikkialla vallitsevan nälänhädän aikana ainoastaan armeijoilla on keinot jakaa ja varastoida ruokaa, ja sotilaiden miestappiot ovatkin siksi pysyneet loppujen lopuksi suhteellisesti siviiliväestön kärsimyksiä pienempinä.

Balkanilla Jugoslavian liittovaltio ajautuu ydiniskujen lamauttaman keskusvallan romahdettua laajaan sisällissotaan. Useat maan vanhan liittoarmeijan VJ:n yksiköt ovat joko tuhoutuneet taktisissa ydiniskuissa tai vain hajaantuneet niiden jälkeen taivaan tuuliin. Nyt serbit, kroatialaiset, sloveenit, bosniakit, Vojvodinan unkarilaiset ja Kosovon albaanit alkavat muodostaa kotiseutujensa turvaksi uusia puolisotilaallisia yksiköitä. Pian osa entistä liittotasavaltaa on jälleen ulkovaltojen miehittämä ja partisaanisodankäynnin tyyssija. Ydiniskuista Jugoslaviaa paremmin selvinnyt Italian armeija siirtyy entisen Jugoslavian maaperälle ottamaan vastaan alueen kautta kohti länttä eteneviä Varsovan Liiton joukkoja. Kreikkalaisia osastoja siirtyy rajan yli Makedoniaan torjumaan sinne hyökkääviä neuvostojoukkoja ja Bulgarian armeijan yksiköitä. Albanian hallitus on laajamittaisen väestönsuojeluohjelman ja käytännössä koko maan kattavan bunkkeriverkoston turvin selvinnyt ydinsodasta käytännössä tappioitta, ja hyödyntää nyt rajanaapureidensa kaaosta lähettämällä joukkojaan pohjois-Kreikkaan ja Kosovoon.



Pohjois-Amerikassa joukoittain nälkäisiä meksikolaispakolaisia suuntaa Rio Granden yli pohjoiseen, ja useimmat Yhdysvaltoihin jääneet Kansalliskaartin yksiköt siirretään maan lounaisosiin hoitamaan kasvavaa kriisiä. He saavat käskynsä aselajipäälliköiden neuvostolta, joka käytännössä johtaa nyt Yhdysvaltoja. Laajamittaiset ruokamellakat ja katuväkivalta pakolaisten ja paikallisten välillä tukahdutetaan sotilasvoimin. Itärannikolla laajeneva anarkia valtaa alaa jäljellä olevien sotilasyksiköiden siirtyessä järjestyksenpidosta Euroopan rintamalle.

Elokuun lopussa Nato aloittaa vastahyökkäyksen etelä-Saksassa tavoitteenaan Varsovan Liiton selusta Tshekkoslovakiassa. Tshekkoslovakian Kansanarmeijan väsynyt rintama romahtaa nopeasti, ja keski-Saksassa olevat Varsovan Liiton joukot aloittavat peräytymisen DDR:n alueelle. Yhä uusien Varsovan Liiton reserviläisjoukkojen saapuminen Tshekkoslovakiaan pysäyttää lopulta Naton eteläsuunnan hyökkäyksen, jonka seurauksena tähän asti puolueeton, mutta ydiniskuista suuria tappioita kärsinyt Itävalta liittyy Naton jäsenmaaksi. Syyssateiden alkaessa Nato ja Varsovan Liitto aloittavat lyhyen ja heikon toisen ydinasetaistelun. Tällä kertaa keskitytään Italian ja Britannian jäljellä olevien sotateollisuuden keskusten hävittämiseen. Kummankin puolen valmistautuessa ensimmäiseen ydinsodan jälkeiseen talveen taistelut pienenevät lopulta kahakoiksi.

Kolmannen Maailmansodan historia: Vuosi 1985 ja nykyhetki, kevät 1986

Ydinsodasta huolimatta pitkän ja viileän talven jälkeen koitti kevät.

Yhdysvaltain kongressi kokoontuu heti kevätkylvöjen jälkeen ensimmäisen kerran sitten mannertenvälisten ydinohjusten käytön. Senaattori William Jefferson Clinton, (demokraatti, Arkansas) joka on entinen Arkansasin kuvernööri nimittää itsensä yhteen kahdesta vapaasta senaattorin paikasta ja Yhdysvaltain poikkeustilakongressi valitsee hänet poikkeuslailla presidentiksi. Useat paikalle päässeet "kongressiedustajat" ovat uudessa tilanteessa vain paikallisia mahtimiehiä, jotka tosiasiassa hallitsevat valtaosaa vanhoista kongressipiireistä. Asevoimien komentaja kenraali Vessey julistaa sotatilan olevan voimassa kunnes voidaan suorittaa uusi väestönlaskenta, joka on tarpeen kongressipaikkojen uudelleenjakamiseksi.


Komentoketjun ja modernien aseiden hajottua monista sotilasyksiköistä muodostui lähinnä omasta selviytymisestään huolehtivia aseistettuja kulkuriporukoita.

 
Useimmat Euroopan ennen sotaa tiheästi asutuista miljoonakaupungeista olivat keväällä 1985 kuolemanhiljaisia, ydinaseiden tuhoamia raunioita, asukkaiden joko kuoltua tai paettua maaseudulle etsimään ravintoa henkensä pitimiksi.

Syksyllä 1985 joukkojen siirrot Yhdysvalloista Eurooppaan jatkuvat, joskin hyvin pienessä mittakaavassa. Muutamat jäljellä olevat sotalaivat suojelevat aution Atlantin ylittäviä, sekalaisista kauppalaivoista koostuvia saattueita. Todellisuudessa täydennysten pakkovärväys koskee vain Atlantin rannikkoa ja johtaa valtavaan vastarintaan. Joukkojen, varusteiden ja tarvikkeiden lähetykset Euroopan rintamalle ovat ihmisten mielestä järjettömyyttä Yhdysvaltain oman tilanteen ollessa yhtälailla sietämättömän huono.


Neuvostoarmeijaan kuuluneen panssariyksikön tukikohta kevättalvella 1985.

Täydennykset ovat todellisuudessa vain vähäisiä määriä kevyttä jalkaväkeä, kevyitä ajoneuvoja ja ammuksia. Euroopassa kranaatinheitin on muuttunut kolmannen maailmansodan tärkeimmäksi raskaaksi aseeksi, sillä niitä voidaan valmistaa helposti pienissäkin asepajoissa. Toisensa käytännössä täyden tuhon partaalle ajaneiden sotilasliittojen välinen etulinja on Naton keväisten vastahyökkäysten myötä juuttunut entiselle Puolan rajalle jokilinjoille Oder-Neisse-Spree. Tämän jälkeen rintama on kesän myötä hyytynyt paikalleen. Yhtenäisen miehitetyn alueen sijaan puhutaan syvästä, harvaan miehitetystä vyöhykkeestä jossa joukot ovat asettuneet aloilleen aloitettuaan henkensä pitimiksi alkeellisen maanviljelyn sekä pienteollisuuden auttaakseen omaa huoltoaan. Paikallisia siviileitä palkataan ja pakotetaan viljelemään maata ja hoitamaan alueiden hallinnollisia tehtäviä vastineeksi suojelusta maaseudulla yhä suuremmin joukoin liikkuvia ryöstelijöitä vastaan.


Toimivan ruoka- ja ammushuollon järjestäminen on muodostunut ydinsodanjälkeisessä maailmassa etulinjan sotilasjohtajien vallan viimeiseksi takeeksi.

Monin paikoin sotilasyksiköiden tarjoama "turva" varjelee siviileitä lähinnä yksikön omilta jäseniltä. Monet karummilla seuduilla toimineet yksiköt eivät enää vastaa ylijohdon kutsuihin, niiden miehistön ryhtyessä rosvoiksi tai hajaantuessa kuka minnekin kun huoltoa ja tarvikkeita ei enää kuulu. Vaikka useimmat näiden joukkojen ryöstöretkistä suunnataankin "vihollisen" hallussa oleville alueille, kesän kuluessa myös "liittolaisten" hallussa olevista kohteista tulee vapaata riistaa. Omanmaalaisten joukkojen välillä ryöstelyä ei sentään vielä esiinny - ei ainakaan aluksi. Maailmankaupan romahtamisen myötä seurannut globaali kaaos ja suurinta osaa väestöstä kohdannut kuolema ovat korjanneet runsasta satoa kaikkialla maailmassa, eikä yksikään alue ei ole kyllin kaukana sodasta välttyäkseen sen vaikutuksilta. Antarktiksen tutkimusasemat on hylätty, ja avaruudessa MIR-asema kiertää yksinäisenä hiljentynyttä planeettaa, viimeisen kosmonautin poistuttua sieltä sodan alussa.


Sotilasosasto tauolla.

Vuoden 1986 keväällä Euroopan armeijat ovat asettuneet uuteen sotilaspiirihallinnon järjestelmäänsä. Siviiliviranomaisia ei käytännössä enää ole, ja johtajien valta kasvaa Maon sanoin aseiden piipuista. Monet sotilasyksiköt ovat värvänneet riviensä täydennykseksi suuria määriä paikallisia siviilejä, ja harhailijoita liittyy ruokaa ja suojaa tarjoaviin yksiköihin kansallisuuksista riippumatta. Yksiköiden virallisilla nimillä ei enää ole mitään tekemistä niiden todellisen vahvuuden kanssa. Toukokuussa Bundeswehrin 3. Armeija, keihäänkärkenään Yhdysvaltain 11. Armeijakunta, ylittää Oderin ja lähtee liikkeelle alueiltaan yhteen sodan viimeisistä strategisista hyökkäyksistä...


William Jefferson Clinton, Yhdysvaltain 41. presidentti.


Neljän tähden kenraali John William Vessey, Yhdysvaltain asevoimien komentaja.

Twilight: 2000 - Ydinsodan jälkeinen maailma


Yleiset olot
Fyysisesti maailma on lähestulkoon entisensä: Joet, vuoret, rannikot ja kaupungit löytyvät yhä samoilta paikoilta kuin sotaa edeltävistä kartoista. Todellisuudessa muutos on kuitenkin ollut valtava ja maailmanlaajuinen. Euroopassa ja muissa ydiniskujen kohteiksi joutuneissa maissa pohjoisella pallonpuoliskolla kaupungit ovat enää vain tuhoutuneita ja hylättyjä raunioita, joissa parhaimmillaankin sinnittelee vain murto-osa sotaa edeltäneestä asukasluvusta. Lähes kaikki teollisuus on loppunut, lukuunottamatta käsitöitä kuten kutomista, puusepäntöitä, ruuansäilöntää, pienimuotoista konepajateollisuutta jne. Maaseudulla viljeltyjen kaistaleiden keskellä olevissa kylissä tai pikkukaupungeissa elämä rajoittuu matalien maavallitusten, juoksuhautojen ja miinakenttien muodostamaan linnoitettujen yhteisöjen välittömään läheisyyteen.



Kolmannen maailmansodan suorien taistelujen säästämillä alueilla etelässä elämä ei ole juuri helpompaa, sillä sielläkin olot vaihtelevat siedettävän ja maanpäällisen helvetin välillä. Kautta maailman kaupungit ovat hylättyjä, tehtaat pysähdyksissä ja maaseutu vilisee pakolaisia, rosvoja ja kaikenlaisia irtolaisia. Sodalta säästyneet maat kärsivät maailmankaupan loppumisesta seuranneesta ennennäkemättömän syvästä lamasta. Sähkö on suurimmassa osassa maailmaa muisto vain. Sen luomiseen tarvittavaa infastruktuuria ei enää yksinkertaisesti ole. Kaikenlaiset elektroniset komponentit ja virtapiirit kärähtivät tuhansienkin kilometrien päässä nollapisteistä kiitos EMP-vaikutuksen, ja ydiniskujen aikaansaamat jännitepiikit ovat polttaneet sähkönjakelun runkoverkon. Ydinvoimalat on ydiniskujen myötä joko suljettu kiireesti tai vain yksinkertaisesti hylätty yleisessä kaaoksessa. Vesi- ja maalämpövoimaloiden komponentit ovat kärähtäneet, ja ilman siirtoverkkoja sähköä ei yksinkertaisesti ole saatavilla suurimmassa osassa maailmaa.



Sota romahdutti myös julkisen terveydenhuollon ja hygienian ylläpitojärjestelmät. Laskeuma ja nälänhätä ovat laskeneet koko maailman väestön yleistä terveydentilaa ja nykyaikaiset lääkkeet (joita ei enää käytännössä valmisteta missään) ovat yhä harvinaisempia. Monin paikoin taudit ovat tappaneet enemmän väkeä kuin sota, ja monet jo hävinneiksi luullut kulkutaudit ovat palanneet ihmiskunnan vitsauksiksi - osin suurvaltojen laboratorioissa huolella entistäkin tappavammaksi jalostettuina biologisina aseina. Erityisen ongelmalliseksi yleisen maailmantilanteen tekee maailman öljyntuotannon romahtaminen. Sotaa edeltänyt tekninen yhteiskunta tarvitsi öljyä energiaan, voiteluun ja petrokemiallisen teollisuuden raaka-aineeksi. Tehomaatalous tarvitsi lisäksi petrokemian tuotteita moniin tarkoituksiin: polttoaineeksi, työkoneiden voiteluun ja lannoitteiden ja tuholaismyrkkyjen tuotantoon.



Maailmankaupan ja järjestäytyneen yhteiskunnan romahduksen myötä teollinen tuotanto on hyvin rajoittunutta ja keskittynyt kaupunkien raunioille nousseisiin yhteisöihin. Suurin teollisuushaara on alkoholintuotanto, koska kaikki yhä käytössä olevat ajoneuvot käyttävät sitä polttoaineenaan. Jokaisessa kaupungissa ja useissa kylissä on suuria tislaamoita, jotka tuottavat etanolia ja metanolia niin myyntiin kuin paikalliseen käyttöön. Myös ammusten uudelleenlataus on laajamittaista liiketoimintaa, sillä ruudin ja sytyttimien tuotanto on helppoa ja luoteja voidaan valaa. Messinkihylsyjä on kuitenkin paljon vaikeampi tehdä, ja ne kerätäänkin käytön jälkeen visusti talteen uudelleenlatausta varten. Myös muuta pienteollisuutta, kuten polkupyörien valmistusta esiintyy, mutta valmistusmäärät pysyvät pieninä koska tuotteet valmistetaan käsin, eikä sarjatyönä.

Vaikka kysynnän ja tarjonnan lait ovatkin ennallaan, kauppa ei sodanjälkeisessä maailmassa ole kovinkaan merkittävässä roolissa. Euroopan rintamalinjojen lähistöllä vielä sinnitteleävt yhteisöt ovat käytännön pakosta lähes omavaraisia, ja kauppa on liian epävarmaa jotta siihen voisi luottaa. Jäljellä olevat suurkaupungit kyllä ostavat ruokaa, ja niiden välillä taivaltavia kauppakaravaaneja näkee joskus. Kaupunkilaisten joukkopako maaseudulle on johtanut kuitenkin niitä ympäröivän maaseudun autioitumiseen, ja nykyään kaupungit hankkivat ruokansa osin kauempaa, vaihtaen alueillaan toimivien käsityöläisten ja pienteollisuuspajojen tuotteita maanviljelijöiltä saataviin elintarvikkeisiin. Kaupungeissa käytetään yleisesti ainoana hyväksyttynä vaihdon välineenä kultaa, ja koska useimpia tuotteita joita yhä valmistetaan on saatavilla varsin niukasti, monopolit ja kiskurihinnat ovat pikemminkin poikkeus kuin sääntö.Kaupunkien ulkopuolella käydään vaihtokauppaa, tingataan ja vaihdetaan tavaroita kunnes osapuolet ovat tyytyväisiä.



Sotilaat ja siviilit
Sotilaiden ja siviilien välinen suhde on sodanjälkeisen maailman keskiössä. Monilla alueilla sotilasyksikkö on lähin julkista hallintoa muistuttava instituutio. Useimmat yksiköt ovat kärsineet niin musertavia tappioita, että ne ovat hajonneet pieniksi, erilleen hajautuneiksi osastoiksi. Monin paikoin osa sotilaista on hajaantunut rosvoilemaan maaseutua osan jäätyä asutuskeskuksiin paikalliseksi vartiokaartiksi. Monin paikoin yksiköistä on tullut käytännössä itsenäisiä. Vaikka jostain vielä tulisikin käskyjä, hyvin harvat yksiköt tottelisivat määräystä siirtyä pois nykyiseltä asemapaikaltaan tai jatkaa sotaa. Useat sotilasyksiköt ovat viimeisten vuosien kuluessa asettuneet aloilleen "sotilaspiiriinsä", jonkin suuremman tai useamman pienemmän siviiliyhteisön alueelle. Joskus tämä on johtanut sopimukseen jossa antaa turvaa vihamielisiä sotilasyksiköitä vastaan, saaden vastineeksi majoituksen ja ruuan paikallisilta siviileiltä. Paikallisten mielipiteet sotilaiden läsnäolosta riippuvat ymmärrettävästi olosuhteista ja sotilaiden käytöksestä. Joskus järjestelmä on eduksi molemmille osapuolille, useimmiten taas ei. Ei ole mitenkään harvinaista että sotilasosasto on vierasmaalainen, ja edustaa jopa sodanaikaisen vihollisen joukkoja.

Virallisesti tietyn maan lipun alle kuuluvassa yksikössä voi olla kansallisuuksia laidasta laitaan, samalla kun aseistuskin on luonnollisesti yhtä vaihtelevaa. Joskus sotilasyksiköt yhä liikkuvat pitkiä matkoja maaston halki. Liikkuessaan tällaiset osastot "elävät maasta", ottaen pakolla tarvitsemansa vastaantulevilta yhteisöiltä. Tieto aluetta lähestyvästä sotilasosastosta onkin siviilien painajainen: sotilaat tulevat kuin heinäsirkkaparvi, ahmivat vaivoin kerätyt varastot ja jatkavat matkaansa jättääkseen taakseen nälkää, sairauksia ja kurjuutta. Ajan kuluessa tätä tuntuu tapahtuvan entistä harvemmin. Suuret sotilasjoukot ovat käymässä harvinaisemmiksi, armeijoiden murentuessa ja suurten operaatioiden käydessä miltei mahdottomiksi toteuttaa.

Ympäristön vaarat

Rajoitettu ydinsota pohjoisella pallonpuoliskolla ja sitä seurannut julkisen terveydenhuollon romahdus pitävät huolta siitä että jo pelkkä varomaton iltakävely pitää sisällään omat vaaransa. Säteilyn suhteen luonnon hämmästyttävä kyky sietää ihmisen sille aiheuttamaa tuhoa on jälleen osoittanut voimansa. Kaksi vuotta viimeisten ydiniskujen jälkeen laajan laskeuman aiheuttama suora välittömästi tappava säteilyvaara alkaa olla ohi. Vaarallisimpia alueita ovat edelleen kraaterit, jotka syntyivät taistelukärkien räjähtäessä maan pinnalla joko tarkoituksella tai vahingossa. Koska ydinaseet saavuttavat parhaan tehonsa ilmaräjäytyksinä, olisivat pintaräjähdysten kraaterit tavattoman harvinaisia ellei ydinaseita olisi käytetty niin laajassa mittakaavassa. Monissa suurkaupungeissa ja siellä täällä maaseudulla on kraatereita muistona Naton ja Varsovan Liiton toistensa niskaan syytämästä tuhovoimasta. Näkyvien taktisten ydinaseiden (100-750 kilotonnia) pintaräjähdyksistä aiheutuneiden kraatereiden koko vaihtelee sadan ja neljänsadan metrin välillä, syvyyden ollessa kahdenkymmenen-seitsemänkymmenen metrin luokkaa. Suurien strategisten aseiden (1-10 megatonnia) näkyvän kraaterin koko on 200-800 metriä ja syvyys 50-150 metriä. Näkyvä kraateri tarkoittaa tosiaan vain näkyvää osaa. Kaksi kertaa pinnalle näkyvän osan kokoisen maa-alueen materiaali on tuhoutunut, möyriintynyt ja aivan yhtä radioaktiivinen kuin näkyvä kraateri. Tuhon jälkeisenä kahtena vuotena eroosio on jo pienentänyt näkyvien kraaterien kokoa jonkin verran ja vähentänyt niiden syvyyttä huomattavasti.

Useimmat pienet kraaterit ovat nykyään vain matalia maastonmuodostumia, mutta kasvillisuuden puute on varma varokeino tunnistaa ne vaikkei mukana olisikaan geigermittaria tai muuta laitetta säteilyn havaitsemiseksi. Jokainen kraateri säteilee syntyhetkensä jälkeen yli 80 Sv, tappaen välittömästi lähelleen osuvan ihmisen. Radioaktiivinen säteily kuitenkin puoliintuu verraten nopeasti ajan kuluessa, ja suurin nykyinen vaara kraatereissa muodostuukin voimakkaasti säteilevistä metallinkappaleista. Kraaterien ohella myös muun maailman taustasäteilytaso on huomattavan korkea, ja monet kärsivätkin lievän säteilysairauden oireista. Säteilysairauden ohella uhkana ovat myös erilaiset ruuan, veden, ja ihmisten ja eläinten kanssa tapahtuvan kanssakäymisen kautta tarttuvat sairaudet.

Ja vielä lopuksi vähän aihepiiriin sopivaa katsottavaa:
http://www.youtube.com/user/Pandemian

Poliittinen oppitunti 4. Armeijan tulevasta toiminnasta Puolan kansantasavallan alueella: 4. Armeijan henkilöstö, yksikköjen tulevat toiminta-alueet ja tehtävät - 7.5. 1986

"Toverit! Vaikean ja pitkän keskitysmarssimme jälkeen olemme vihdoin ylittäneet Neuvostoliiton rajan ja siirtyneet Puolan kansantasavallan alueelle Yleisesikunnalta saamamme käskyn mukaisesti. Täten tuemme Puolan kansantasavallan hallitusta taistelussa länsivaltain imperialistien maahantunkeutumisyrityksiä ja Puolan työtätekevän kansan petosta suunnittelevia vihamielisiä ja separatistia voimia vastaan. Kevään kuluessa Varsovan Liitto on jälleen osoittanut ylivertaisuutensa torjumalla Naton militaristien hyökkäysaikeet lyömällä väkisin taisteluun ajettujen amerikkalaisjoukkojen rippeiden epätoivoisen keväthyökkäyksen Puolan kansantasavallan alueelle toukokuun kuluessa käydyissä kiivaissa taisteluissa Puolan Kansantasavallan länsirajalla. Viimeisen voittomme myötä länsivaltain imperialistien raukkamaisesta yllätyshyökkäyksestä alkaneen sankarillisen puolustustaistelumme loppu alkaa viimein häämöttää.

Yleisesikunnan käskyjen mukaisesti Kaartin 4. Panssariarmeija on siirtynyt Puolan kansantasavallan alueelle Puolan ja Neuvostoliiton välisen ystävyys- yhteistyö- ja avunantosopimuksen mukaisesti, siirtyäkseen sieltä edelleen Saksan demokraattisen kansantasavallan alueella yhä uhrautuvasti puoliaan pitävien toveriemme tueksi. Vapautettuamme saksalaiset toverimme täydennetyt joukkomme marssivat edelleen länteen, kukistaakseen lopullisesti Bonnin hallituksen joukot ja itse hallituksen, tuon Saksan uuteen maailmansotaan ajaneen rosvojoukon. Kun voittamattoman neuvostoarmeijan lippu sitten viimein hulmuaa Atlantin rannalla, sotilasliitto Naton rajoillamme vaaninut uhka on viimein kukistettu. Ja kun kapitalismin ja taantumuksen viimeinenkin linnake Saksassa on joukkojemme käsissä ja Naton militarismin uhka on vihdoin karkotettu Euroopasta, voimme kaiken hävityksen keskelläkin palata ylpeinä kotiin ja ryhtyä jälleenrakentamaan uljasta kotimaatamme ja koko maailmaa neuvostomarxismin voitokkaiden periaatteiden ohjaamina. Toverit, marssikaamme auttamaan ystäviämme Puolassa tietoisina siitä että etenemme samalla yhteisrintamassa kohti maailmanvallankumouksen lopullista voittoa!..."

-Katkelma zampolit Bukovin joukoille Puolan ja Neuvostoliiton rajalla pitämästä poliittisesta oppitunnista.

Kaartin 4. Panssariarmeijan ryhmitysalue kaakkois-Puolassa


Ryhmitysalueen ja tulevan toimintasuunnan kokoa havainnollistava mittakaava:


Armeijan joukot ja tehtävä:
Kesäkuussa 1986 kaakkois-Puolaan siirtyvällä "Kaartin 4. Panssariarmeijalla" on hyvin vähän tekemistä sotaa edeltäneen ajan samannimisen sotilasyksikön kanssa. Sotaa edeltäneen ajan vahvuuksilla mitattuna vain vajaan divisioonan kokoisena jotenkuten organisoituna ja huollettuna sotilasosastona se on n. 20 000 sotilaan vahvuisena kuitenkin ydinsodan jälkeisen Puolan alueen kiistatta vahvin armeija, joka pelkällä olemassaolollaan muuttaa alueen tilannetta ja voimatasapainoa.

Przemyslin pikkukaupunkiin esikuntansa ja huoltokeskuksensa perustanut armeija koostuu kolmesta virallisesti divisioonan nimellä kulkevasta osasta:

Armeijakunnan huolto- ja tukiyksiköt on koottu 897. Kaartin Kiovalaisen Punalipun kunniamerkin ja Bogdan Khmelnitskyn kunniamerkin Kenttätykistörykmentin piiriin. Todellisuudessa 897. Kaartin Kenttätykistörykmentti on nykyisessä asussaan pääosin vanhoista reserviläisistä ja toisen maailmansodan aikaisesta hevos- ja kuorma-autovetoisesta tykistöstä koostu tukiosasto, jonka täydennyspataljooniin on kesän kuluessa väkisin kerätty yhä enemmän epämääräisiä sotilaskarkureita Varsovan liiton muiden jäsenmaiden armeijoiden, ennen muuta Unkarin ja Puolan riveistä. Yksikön alaisuudessa on myös 146. Erillinen Suojelupataljoona, kemiallisen sodankäynnin yksikkö joka vastaa tykistörykmentin jäljelläolevien taktisten ydinkärkien, kemiallisten aseiden ja ballististen ohjusten vartioinnista ja käytöstä.

Armeijan kantajoukkona toimii Afganistaniin kolmannen maailmansodan alkuvaiheissa sijoitettujen joukkojen nykyisistä rippeistä koottu ja C-kategorian reserviläisillä täydennetty 24. Samaro-Uljanovskilainen, "Rautainen", Lokakuun vallankumouksen kunniamerkin, kolminkertaisen Punalipun kunniamerkin sekä Suvorovin ja Bogdan Khmelnitskyn kunniamerkin Motorisoitu Kivääridivisioona. Ylväs nimi kätkee tässäkin tapauksessa taakseen väsyneistä veteraaneista ja puhki ajetuista ajanmukaisista taisteluajoneuvoista kootun joukon, jonka tueksi on haalittu ympäri Neuvostoliiton raunioita liian vanhoja miehiä ja varastorasvasta kiiltävää pääosin 1950-luvulta peräisin olevaa aseistusta viimeisistä jäljellä olleista valmiusvarastoista.
 
Loput Armeijan hajanaisista, sieltä täältä ympäri Neuvostoliittoa haalituista vielä keskusvallalle kuuliaisina pysyneistä joukoista on koottu 21. Moottoroidun Kivääridivisioonan esikunnan komentoon 21. Moottoroitu Kivääridivisioona on jo marssin aikana osoittanut hajoamisen merkkejä, ja esikunta onkin joutunut turvautumaan Puolan rajan ylityksen yhteydessä koviin otteisiin pitääkseen yksikön komennossaan.
 
Armeijan johtavat upseerit ja esikunnan henkilöstöä:


Vasili "Vasja" Aleksandrovits Zasekin
Kenraalieversti Zasekin oli ennen Afganistanin sotaa syrjäiseen Turkenstanin sotilaspiiriin komennettu vanhempi upseeri vailla merkittäviä uranäkymiä. Afganistanin sodan alkuvuosina vakaan ja ammattitaitoisen komentajan maineen saanut "Vasja" on kuitenkin sittemmin kivunnut maailmansodan kaaoksessa varsin korkeaan arvoasemaan. Kokonaisen armeijan komentaminen on vuoden 1986 tilanteessa harvinainen virka, jonka Zasekin on saanut osakseen lähinnä 24. Kaartin Motorisoidun Kivääridivisioonan veteraanien kurissapitämiseksi. Rivimiesten parissa Zasekinia pidetäänkin yleisesti järkevänä ja alaistensa asiaa ajavana komentajana, ja miesten Vasjaa kohtaan tuntema luottamus lieneekin pääsyy siihen että 24. Divisioona kyettiin ylipäänsä siirtämään Afganistanin suunnalta itä-Eurooppaan taistelukelpoisena yksikkönä.


Jevgeni Jurevich Bukov
Neuvostoarmeijan poliittista keskuskomiteaa edustava poliittinen upseeri Bukov on kovan seulan läpikäynyt zampolit, joka virallisesti vastaa Kaartin 4. Panssariarmeijan esikunnan Poliittisen osaston päällikkönä alaistensa varapäällikön, useiden poliittisten neuvonantajien ja propaganda-upseerien johdossa armeijan yksiköiden sisällä toteutettavasta agitaatiosta ja propagandasta, Puolueen organisoinnista, Komsomol-yhteistyöstä sekä divisioonan alayksikköjen poliittisten upseerien toiminnasta. Bukov on pitänyt tiukasti kiinni sotaa edeltävästä protokollasta ja varmistanut että jokaisesta alayksiköstä tosiaan löytyy ohjesäännönmukainen puoluesolu, joka huolehtii joukon "puoluepoliittisesta koulutuksesta."

Käytännössä Bukov toimii ensisijaisesti totalitäärisen valtion valtansa rippeistä kynsin hampain kiinni pitävän keskusvallan käsikassarana neuvostoarmeijan länsirintaman viimeisesssä organisoidussa sotilasyksikössä. Bukov seuraa jatkuvasti Armeijan yksiköiden mielialoja ja yleistilannetta, eikä ole tilanteen uhkaavaksi kokiessaan ennenkään epäröinyt käyttää sotatilalain sallimia pakkokeinoja palauttaakseen vastuulleen uskotut neuvostosotilaat takaisin kurinalaiseksi työväenluokan iskujoukoksi vaikka väkisin.


Nesterenko ja Kondrashov
Kaartin 4. Panssariarmeijan esikunnassa toimivat GRUn ja KGBn yhteysupseerit Nesterenko ja Kondrashov ovat mystinen kaksikko, joiden toimista esikunnassa työskentelevät osaavat jo olla kyselemättä turhia. Yhdessä Bukovin kanssa kolmikko avustajineen muodostaa Kaartin 4. Panssariarmeijan sisälle punotun Puolueen kontrollikoneiston johdon, mutta sen lisäksi Neuvostoliiton tiedustelu- ja turvallisuusorganisaatioilla huhutaan olevan Puolan alueella muitakin projekteja joista vain vaitonaisina tunnetut Nesterenko ja Kondrashov ovat tietoisia...


Roman Czartoryski
Kenraalimajuri Roman Czartoryski on omien sanojensa ja avustajiensa mukaan Puolan sotatilahallituksen nykyinen päämies. Määrätietoinen puolalaisupseeri toimii esikuntineen yhteistyössä Kaartin 4. Armeijakunnan kanssa Puolan kansantasavallan alueella "yleisen kurin ja järjestyksen palauttamiseksi", ja heti rajan ylityksen jälkeen Czartoryski on tehnyt tiettäväksi vaatimuksensa neuvostojoukkojen käytöstä hallituksen (käytännössä  Czartoryskin itsensä) määräysvallan palauttamiseksi kaakkois-Puolan alueelle.


Jacek Janovski
"Möröksi" ristitty eversti Janovski on Czartoryskin oikea käsi, ja Puolan kansantasavallan sisäisen sotilastiedustelupalvelu WSWn Ensimmäisen Direktoraatin nykyinen johtaja. Janovski toimii virallisesti täydessä yhteistyössä Nesterenkon ja Kondrashovin kanssa - käytännössä Janovskia ja kaksikkoa nähdään kuitenkin perin harvoin yhdessä...

Grisha Petrovitsh Chernov

Kuollut epäselvissä olosuhteissa 10. toukokuuta 1986
Suojelupataljoonan päällikkö Chernov on ollut länsirintamalla sodan alusta asti, ja vaativa työ joukkotuhoaseiden käytöstä ja niiden vastaisesta suojelutoiminnasta huolehtineen yksikön päällikkönä on jättänyt Grishaan lähtemättömät jäljet. Nykyään pataljoonankomentajaa näkeekin vain aniharvoin selvinpäin, vanhan ammattiupseerin koettaessa turhaan huuhtoa viinalla sodan kauhuja mielestään.

Stepan Akimovitsh Narishin

Armeijakunnan pioneeritoiminnan päällikkö, kapteeni Narishkin on esikunnassa tunnettu ja kunnioitettu johtaja. Leppoisan virkamiesmäisesti työhönsä suhtautuva Narishkin on palvellut jo kauan samoissa yksiköissä sekä Zasekinin että Bukovin kanssa, ja tulee monien hämmästykseksi sujuvasti toimeen myös hankalana tunnetun zampolitin kanssa varsin vaivattomasti. Nykyisessä tilanteessa Narishkin on huutavan miehistövajauksen paikkaamiseksi ottanut käyttöönsä käytännössä kaikki täydennyspataljoonista löytämänsä pioneerikoulutetut tai muuten hyödylliset sotilaat, ja armeijakunnan rakentaja- ja raivauspataljoonista löytääkin nykyään lähes kaikkien Varsovan Liiton jäsenmaiden sotilaita.
 
Ğäskär "Mahomed" Jamaluddin

Armeijakunnan esikunnan Spetsnaz-kaukotiedustelujoukkueen ryhmänjohtaja ja Afganistanin sodan veteraani joka tunnetaan esikunnassa yleisesti kutsumanimellä Mahomed. Suorasanainen ja pistäväsilmäinen kaukasialaissoturi on ennen muuta uskollineen omille miehilleen ja joukkueenjohtajalleen, muttei muuten juuri neuvostoupseereista perusta. Omapäisyytensä Mahomed on toistaiseksi saanut anteeksi luotettavuuteensa ja tiedustelutaitojensa johdosta, ja asemastaan tietoinen mies onkin ottanut tavakseen pysyä pääosin liikkeellä kaukana etulinjojen takana ratsupartioidensa mukana, vapaana päättämään itse tekemisistään.


Luutnantti Wielka, Puolan väliaikaishallituksen sotilasattasea ja valtuutettu neuvottelija. Hillityn, jopa liioitellun kohtelias Wielka on hankkinut mainetta kuolemaahalveksivan asenteensa vuoksi. Tapahtuipa mitä tahansa, mies tuntuu pysyvän tyynenä ja kykenevänä toimimaan hallitusti ja määrätietoisesti.