Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy. Did you miss your activation email?

Kirjoittaja Aihe: Alamaailma - Nopeat ja kuolleet  (Luettu 2415 kertaa)

Narri

  • Ylläpitäjä
  • Jäsen
  • Viestejä: 977
    • Profiili
    • Pohdintoja tuolta puolen
Alamaailma - Nopeat ja kuolleet
« : 06.07.09 - klo:01:03 »
Eli koetan ainakin kirjoitella tänne jotain tapahtumia ylös pelikerroista, sekä väsäilen toistuvista ja eloonjääneistä eph:ista listaa.

Ei-pelaajahahmot:
-Aemos Tork (Mies, noin 35-vuotias): Vapaa luutnantti Mannheimin huoneessa. Asuu Areenoiden luona oman hab-stackinsa yläkerrassa. Kalju, pitkä ja laiha sekä mulkosilmäinen. Huonossa maineessa huoneen sisällä, pidetään yleisesti ottaen hulluna ja korkeaa asemaa ihmetellään sekä kadehditaan.
-Lupa (Nainen, 18-vuotias): Jengiläinen, joka liittyi joukkion matkaan sulatolta. Asuu Grubberin luona. Älykäs, teknisesti lahjakas ja vahvasti läheisriippuvainen. Langanlaiha, pelkkää luuta ja jännettä. Eri suuntiin töröttävät vaaleat rastat. Käyttää huumeita, on ystävällinen ja avulias.
-Joakim Degulle, aka. Puolipyhä (Mies, noin 45-vuotias): Jalkansa menettänyt ja pyhänä pidetty mies. Saanut lempinimensä jalattomuudestaan ja siitä, ettei Ekklesiarkia ole vielä julistanut häntä viralliseksi pyhimykseksi. Sairaalloisen lihava mies, jonka jalat on korvannut telaketjuilla kulkeva lava, johon on kiinnitetty Vox-castereitä. Epäillään olevan yhteydessä Keisarin Vapahduksen kulttiin.
-Ristihuuli(Mies, ikä tuntematon): Cawdorin huoneen jengiläinen, jolla epäillään olevan yhteyksiä Keisarin Vapahduksen kulttiin. Tuntomerkkinä huulet halkaistu jossain vanhassa kahakassa.
-Celia Markel (Nainen, noin 50-60-vuotias): Mannheimin huoneen luutnantti ja Torkin pomo. Langanlaiha, luurankomainen nainen.
-Jonas (Mies, noin 40-vuotias): Ovelan oloinen mies, joka toimii Merkelin yhteyshenkilönä ja käsikassarana
-Hektor Caramanga (Mies): Kauppiaskiltojen edustaja, jolla on ilmeisesti jotain tekemistä Keisarin Vapahduksen Kultin kanssa.

Puutarhakorttelit
-Bjorn (Mies, noin 60-vuotias): Puutarhakorttelien pienen karjankasvattajaporukan jonkinasteinen johtaja tai puhemies. Erittäin suurikokoinen Imperial Guardin veteraani, jonka kallosta osa on korvattu metallilla. Puhuu itsestään kolmannessa persoonassa ja suuttuu helposti.
-Jastillus Guilliman (Mies, noin 40-vuotias): Kirvesmies, jonka luona osa hahmoista asustaa, ainakin väliaikaisesti. Kylmän ja mekaanisen oloinen tyyppi. Olkapäästä kasvaa mekaaninen lonkero, jossa töröttää erilaisia instrumentteja
-Luihu-Jens (Mies, noin 35-vuotias): Kauppiaskiltojen edustaja Puutarhakortteleilla. Kalju, pitkä ja luihu mies, jolla on siniseksi värjätty parta.
-Ragaana (Nainen, noin 50-vuotias): Ennustaja, joka tuntui ainakin Septimuksen mukaan vaikuttavalta. Nauttii jonkin asteista kunnioitusta paikallisten taholta.
-Katja Fergusson (Nainen, noin 40-vuotias): Sienenviljelijöiden puhenainen. Pienikokoinen, viehättävä nainen, jolla on musta ja harmaantunut, pitkä tukka. Älykkään tuntuinen.
-Octavian (Mies, noin 35-vuotias): Sienenviljelijöiden puhemies, joka antaa edellä mainitun pitkälti hoitaa puhumisen. Pitkä, ryhdikäs ja valkotukkainen.
-Brian (Mies, noin 30-vuotias): Lasitanssijat-jengin pomo, kalju, lihaksikas, tatuoitu, arpinen ja komea.
-Arek (Mies, noin 30-40-vuotias): Lasitanssijoiden shamaani, toinen jalka terästapilla korvattu ja viilatut hampaat. Hulluhko. Osaa myös tatuoida.


Teräskallot:

-Joel (Mies, noin 25-vuotias): Isokokoinen ja fiksun oloinen nuori mies. Kalju, mutta takaraivolta lähtee kaksi pitkää rastaa. Vallan vaihdon jälkeen jengin luutnantti.
-Malla (Nainen, noin 20-35-vuotias): Outo nainen, joka pukeutuu valkoiseen ja kulkee paljain jaloin. Punaiseksi värjätty tukka. Ei kanna asetta (!) vaan soittelee vaan kummallista soittopeliään.
-Gregor (Mies, noin 25-vuotias): Rotevan tukeva mies, kihara tumma tukka ja lyhyt parta. Rauhallinen ja mukava tyyppi, joka polttelee paljon sienisätkiä. Kylmähermoisen ja luotettavan oloinen pyssyhommissa.
-Mark: 19-vuotias, isohko ja laiha mies. Vetää kohtuullisen paljon Pectistä. Hermostunut ja väkivaltainen.
-Drusus: 17-vuotias mies. Haastaa riitaa koko ajan. Tukevahko ja isohkokokoinen, punaiseksi värjätty tukka.
-Carmen: 18-vuotias nainen, Gregorin tyttöystävä. Laulaa toisinaan Mallan säestämänä. Pitkä sinivihreä tukka.
-Jana: 14-vuotias tyttölapsi, yksi jengin nuorimpia. Edellisen pikkusisko, sinivihreä keesi.
-Hal: 21-vuotias, pitkäpartainen, hipin näköinen tyyppi. On ihan sfääreissä koko ajan, melko hyödytön tyyppi.
-Titus: 16-vuotias nuori mies, pienikokoinen ja vikkelä. Hiljainen, lyhyt vaalea tukka. Kiinnostunut koneista ynnä muusta sellaisesta. Joku yhteys Ragaanaan.  
-Javid: 15-vuotias poika. Drusuksen sidekick. Musta tukka ja yllättävän tummahipiäinen täkäläiseksi.
« Viimeksi muokattu: 14.01.10 - klo:00:49 kirjoittanut Narri »
"Payment accepted in radioactive matter, esoteric tomes or human souls."

Narri

  • Ylläpitäjä
  • Jäsen
  • Viestejä: 977
    • Profiili
    • Pohdintoja tuolta puolen
Vs: Alamaailma - Nopeat ja kuolleet
« Vastaus #1 : 06.07.09 - klo:14:05 »
Osa I: Mielin määrin sienii ja pontikkaa

Hahmot kutsuttiin Aemos Torkin, Mannheimin huoneen vapaan luutnantin, luokse. Tork ilmoitti hahmoille, että näiden tulisi käydä sienimetsän takana, pistämässä loppu luvattomalle gynin myynnille ja tuoda gynipannu mukanaan. Hahmot kummaksuivat hieman tehtävää, joka veisi heidät pois Mannheimien alueelta, sekä ryhmänsä koostumusta, mutta lähtivät Torkin lainaamien kottikärryjen kanssa matkaan kyselemättä luutnantilta kummastelemistaan asioista.

Matkalla hahmot kohtasivat Rotannahkoja, joilta he ostivat toimintakuntoisen, joskin hiukan vaurioituneen pict-recorderin. Teknoshamaani Grubber oli kovasti innostunut ostoksesta. He löysivät myös ruumiin, joka oli ilmeisesti surmattu ampumalla outo, ilmeisen korkeaa teknologiaa oleva, metallinen tikka niskaan. Ruumiilla oli olkapäässään tatuointi, kummallinen ja monimutkainen koukero, jonka tarkoitusta hahmot jäivät pohdiskelemaan jatkaessaan matkaa.

Sienimetsän tuolla puolen gynikauppias löytyikin melkoisen helposti ja henkivartijansa (henkivartijalla oli myös yllämainitun kaltainen tatuointi olkapäässään) taltutettuaan hahmot pääsivät kuulustelemaan kauppiasta. Pelosta suunniltaan oleva kauppias kertoi, että tatuoidut tyypit olivat pakottaneet hänet myymään gyniä ja vieneet suurimman osan tuotosta. Seuraavaan satsiin hänen olisi tullut kaataa tyyppien antama kanisteri. Kanisteri löytyi gynipannun vierestä ja sen sisältö haisi karmivalle. Kauppias myös kertoi tyyppien olevan tulossa illalla hakemaan tuottoja. Tämän jälkeen Nutballs hakkasi hänen päänsä tohjoksi paljain käsin, jonka jälkeen psykoottinen jengiläinen muisti omistavansa veitsenkin...

Hahmot jäivät odottamaan rahankerääjiä väijyksiin. Lyhyen, mutta brutaalin taistelun jälkeen kaksi neljästä vastustajasta makasi kuolleena, yksi tajuttomana ja yksi pakeni telatraktorissa. Eloonjäänyttä kuulusteltiin ja kerrottuaan satuja Cawdorista, tämä väitti että he kaikki tulevat orpokodista ja että kaikilla orpokodin lapsilla on samanlainen tatuointi. Tällä kertaa Nutballs muisti veitsensä olemassaolon. Piakkoin paikalle saapui Rotannahkoja tutunkaltaisella traktorilla, ostamaan gyniä. Hahmot myivätkin heille gynin, saaden vaihdossa laspistoolin ja Geltiä. Sitten he lähtivät paluumatkalle.

Sienimetsän pohjoispuolelta ei päässyt, sillä Arbitesit olivat sulkeneet tien, joten hahmot päättivät jonkun erikoisen logiikan kautta oikaista metsän läpi. Metsän laidalla näkyi nuotio, jota Nutballs ja Sid lähtivät kurkkaamaan, Grubberin ja Septimuksen jäädessä leiriin. Nuotiolla istui jonkin asteisen palkkasoturin näköisiä miehiä, huomattavasti tavallisia jengiläisiä raskaammin varustettuina. Soturit kuitenkin vetäytyivät metsään, huomattuaan jonkun tarkkailevan heitä. Sillä välin leirissä kävi rehopartainen hullu latelemassa profetioita Grubberille ja Septimukselle, jotka ottivatkin profetiat enemmän tai vähemmän vakavasti, toisin kuin jengiläiset jutusta kuultuaan. Profetiat: "7, 13 ja 3 kirjainta, Keisarin valo sammuu, kaikki kuolevat. Juottavat pirunlientä ja kaikki kuolevat. Metalliset käärmeet uivat vastavirtaan." Profetioituaan partasuu häipyi pimeyteen yhtä yllättäen kuin oli tullutkin. Seurasi kuumeista spekulaatiota.

Aamun valjetessa hahmot lähtivät tunkeutumaan metsään. Palkkasoturien nuotion tutkittuaan he päättelivät näiden jatkaneen etelään, kohti metsän sydäntä. Itse hahmot matkasivat länteen, lyhintä tietä metsän toiselle puolelle. Metsästä kuitenkin löytyi kylä, rojusta kyhättyjä majoja ja 13 alastonta asukasta. Asukkaat paljastuivat kultiksi, joka piti sientä Keisarina. Suurin osa kultin opetuslapsista oli nuoria ja naispuoleisia. Sienikultistit tarjosivat hahmoille vierasmajaansa, näiden kieltäydyttyä maistamasta Keisaria. Vierasmajassa oli epäilyttäviä veritahroja ja luunsiruja. Niinpä päivällä lauhkeina esittäytyneiden sienikultistien yöllinen hyökkäys ei yllättänyt. Alastomat ihmispedot olivat jo niskan päällä puhjenneessa verisessä käsikähmässä kun yhtäkkiä Septimuksen voimat hieman riistäytyivät käsistä, tappaen kaiken kasvuston pojan ympäriltä 15 metrin säteellä. Keisarin kuolema musersi alastomien villien taistelutahdon ja heidät nujerrettiin armotta.

Hermostuttavan yön villien kylässä jälkeen hahmot lähtivät etenemään ja pääsivätkin pois metsästä. Melko pian uupuneet matkalaiset saavuttivat ystävällismieliset alueet ja jatkoivat hieman rauhoittuneina matkaansa luutnantti Torkin luo. Tork kiitteli heitä hyvin tehdystä työstä, ei selittänyt mitään ja käski hahmojen levätä, mutta pysytellä lähistöllä. Nutballs ja Sid päätyivät lepäämään samaan vuoteeseen.
"Payment accepted in radioactive matter, esoteric tomes or human souls."

Narri

  • Ylläpitäjä
  • Jäsen
  • Viestejä: 977
    • Profiili
    • Pohdintoja tuolta puolen
Vs: Alamaailma - Nopeat ja kuolleet
« Vastaus #2 : 06.08.09 - klo:21:48 »
Osa II: Rautaa ja verta

Hahmot kutsuttiin taas Aemos Torkin luo, jossa olikin tällä kertaa myös uusi tuttavuus, rotannahka nimeltään Egmonth. Kanssakäyminen ei alkanut aivan ruusuisissa merkeissä uuden ystävän kanssa, mutta Aemos ilmeisesti halusi muukalaisen mukaan joukkoon. Uutena tehtävänä Aemosilla oli matka Cortezin raudansulatolle, jossa piti ilmoittaa sulatosta vastaavalle Alain Cortezille, ettei raudan tuotannon hitaus ole hyvä asia. Lisäksi piti likvidoida läheisen jengin jäsen, Odessa, joka myös toimi sulatolla. Ylimääräisenä muttana keikassa oli se, että Alain Cortezin veli, Regis Cortez, oli joutunut ilmeisesti Odro Obskurantiksen muistinpyyhinnän uhriksi.

Hahmot lähtivät matkaan, käytyään ensin varustautumassa Torkin laskuun (velaksi...). Matkalla porukan välisissä suhteissa esiintyi lievää kitkaa, eritoten Egmonthin ja Nutballsin välille. Perille kuitenkin päästiin ilman ruumiita, matkalla kuultiin uutisia Keisarillisen kaartin ja mahtavien Adeptus Astartesien voitoista muukalaistorakoita vastaan jossain tähdissä.

Perille saavuttuaan hahmot kuulivat jengiläisiksi pyrkiviltä penskoilta, että sulaton kaatopaikalla kummittelee Kirkujaksi nimitetty hirviö, joka oli jo tappanut yhden paikallisista kerjäläisistä. Hahmot etenivät tapaamaan jengiläisiä, joihin luotiin melkoisen hyvät suhteet alkuun. Verta hyytävää Kirkunaa kuului ja kaatopaikkaa mentiin katsomaan. Siellä makasi kuolettavasti haavoittunut kerjäläinen, jota Septimus yritti kyvyillään epäonnisesti auttaa. Kerjäläinen röhisi jotain epäselvää ja kuoli. Jälkiä löytyi, mutta ei tarpeeksi seurattavaksi asti.

Seuraavana aamuna mentiin tapaamaan Cortezin perhettä, josta syntyikin lieviä skismoja. Cortezin vaimo, Mallia Cortez ei selvästi arvostanut Septimusta, vaan kutsui tätä noidaksi. Septimus taas sanoin Regiksen olevan sieluton, joka ei myöskään herättänyt lämpöä Malliassa. Tilanteesta kuitenkin selvittiin sen suuremmitta ongelmitta, joskin jengiläinen nimeltä Nilkki pyöri jatkuvasti nurkissa epäilyttävästi. Regis myös kertoi hahmoille nähneensä unia metallisista käärmeistä, jonka jotkut hahmot ottivat hyvinkin vakavasti.

Seuraavaksi Grubber jäi korjaamaan sulattoa, jossa oli pientä vikaa ja muut lähtivät pohjoiseen, tapaamaan lähistöllä asuvaa Adeptia ja selvittämään olisiko tästä mahdollisesti tulevaisuudessa jotain hyötyä sulaton operoinnin suhteen. Tässä vaiheessa oli jo tuotu ilmoille tilanteen ristiriitaisuus, Tork vaati pelaajia hoitamaan sulatolla asioita niin, että tuotanto jatkuu tehokkaampana ja samalla tappamaan yhtä operaattoreista. Jonkinlaista testiä epäiltiin selitykseksi.

Adepti oli jo vanhuudenhöperö ja tuomittiin hyödyttömäksi sulaton suhteen. Hänen sekavista horinoistaan kuitenkin kävi selville, että neljä miestä oli raahannut Regis Cortezin pohjoiseen. Hahmot jatkoivat matkaansa kohti pohjoista, jossa heidät väijyttikin neljä miestä. Kolme miehistä surmattiin, yksi otettiin vangiksi. Seurasi kevyttä kuulustelua, sormien murtamista ja korvan leikkuuta. Miehestä ei irronnut juuri muuta kuin että hän palvoo Tyhjyyden Lohikäärmettä (?), eikä pidä psyykikoista. Hahmot lähtivät palaamaan sulatolle.

Sillä välin Grubber oli tutkinut sulaton ja arvioinut sen ongelmat, kun sulatto yhtäkkiä lähti käyntiin. Säikähtänyt tekno-shamaani lähti kiipeämään ulos, mutta Regis Cortez kolkkasi hänet matkalla. Muiden hahmojen saapuessa sulatolle, Regis oli odottamassa heitä lekan kanssa ja hyökkäsi, yrittäen murskata vangin kalloa. Yritys epäonnistui ja Registä ammuttiin ilmeisen vakavasti päähän. Sid, Nutballs ja Egmonth saivat kaivettua jo hieman lämmenneen Grubberin ulos sulatosta, Septimuksen jäädessä vahtimaan vankeja.

Pian havaittiin ammuskelun tuoneen paikalle väkeä. Cortezin perhe saapui, hätääntyneenä setänsä/veljensä/lankonsa kohtalosta, jengiläiset raskaasti aseistautuneena katsomaan ammuskelun syytä ja ilmeisesti samasta syystä myös tusinan verran paikallisia kerjäläisiä....
« Viimeksi muokattu: 06.08.09 - klo:21:51 kirjoittanut Narri »
"Payment accepted in radioactive matter, esoteric tomes or human souls."

Narri

  • Ylläpitäjä
  • Jäsen
  • Viestejä: 977
    • Profiili
    • Pohdintoja tuolta puolen
Vs: Alamaailma - Nopeat ja kuolleet
« Vastaus #3 : 24.08.09 - klo:11:55 »
Osa IIb: Enemmän verta, vähemmän rautaa

Uhkaava tilanne sulaton reunalla saatiin hallintaan ilman kuolonuhreja Regis Cortezia lukuunottamatta, mitä nyt yksi kerjäläismutantti sai myrkytetyn vasaman itseensä, mutta niitä ei lasketa. Mallia Cortez yritti saada tilannetta kääntymään väkivaltaiseksi, etenkin Septimusta kohtaan, jota nainen haukkui noidaksi. Hahmot saivat kuitenkin tilanteen rauhoitettua ja Cortezit hillittyä. Pian kuitenkin kajahti laukaus, joka surmasi hahmojen vangin ja pian havaittiin, että Nilkki tähtäili joukkiota kiväärillä.

Ripo ja Jorvais kävivät nappaamassa Nilkin, elävänäkin vielä. Nillkkiä kuulusteltiin ja tämä paljasti kuuluvansa Tyhjyyden Lohikäärmeen kulttiin. Hänestä selvisi myös, että kultilla on tukikohta pohjoisessa, lähellä paikkaa jossa hahmot kävivät taistelun muiden kulttilaisten kanssa. Kirkujan Nilkki kertoi olevan viholliskultin olento, tätä kulttia hän kutsui nimellä Malthusin Auringon Valaistuneet. Nilkin puhuttua suunsa puhtaaksi Ripo vei hänet ulos.

Seuraavaksi päätettiin lähteä pohjoiseen, ensin kuitenkin levättiin yö ja Grubber korjasi masuunia Odessan avustuksella. Alain Cortez ilmoitti lähtevänsä mukaan, kostamaan veljensä puolesta. Varusteita pakkaillessa Lupa väitti nähneensä Kirkujan kurkkivan ikkunasta. Jäljetkin löytyivät ja hahmot päättivät lähteä metsästämään otusta, jengiläisten liittyessä seuraan. Matkalla Odessa katosi jonnekin ja Egmonth lähti jäljittämään tätä. Egmonth löysi Odessan ilmeisesti pakomatkalla ja lopetti tämän maallisen vaelluksen.

Kirkuja löytyi paikasta, josta löytyi myös Arbiterien Chimera, tuhoutuneena jonkin tuntemattoman voiman hyökkäyksestä. Kirkujan päästä kasvavat käärmeet ja teräksiset kädet herättivät pelkoa ja inhoa, mutta taistelu seurasi. Otus repi Ripon käden irti, tappaen jengiläisen shokkiin ja verenhukkaan, mutta Nutballsin kirves leikkasi käärmeiden läpi ja lopetti Kirkujan uran. Olennon otsasta löytyi tutunoloinen monogrammitatuointi.

Toivuttuaan retkestä hahmot lähtivät pohjoiseen mukanaan Jorvais, Alain Cortez ja Ramos. Viimeinen vaikutti jotenkin epävakaalta ja epäilevältä. Laskeuduttiin toimimattoman sulaton luota tunneleihin ja jatkettiin matkaa.
Tunneleissa kohdattiin vartija, josta Nilkki oli jo varoittanut. Vartija oli varustautunut moottoripyörällä ja peitsellä, mutta ei tehnyt suurempaa vaikutusta. Moottoripyörä päätettiin kerätä talteen myöhemmin.

Itse tukikohdassa oli kuusi Tyhjyyden Lohikäärmeen kultistia, joista yksi saatiin elävänä ja muut surmattiin. Lisäksi sieltä löytyi tunneleissa kulkevan liukuhihnan ja muiden sulattoihin liittyvien asioiden komentopaneeleja, ilmeisen rikkinäisiä, mutta kuitenkin Grubberista erittäin kiinnostavia. Taistelun jälkeen Ramos nosti aseensa Sidin päätä kohti ja kysyi minne Odessa meni. "Helvettiin", vastasi Sid. "Kuka hänet tappoi?". Nutballs puuttui keskusteluun nostaen oman aseensa: "Minä". Nopea laukausten vaihto jätti Ramosin kuolleeksi ja Nutballsin olkapään sijoiltaan. Jorvais häipyi järkyttyneenä pomonsa kuolemasta. Hahmot jäivät tuijottamaan edessään olevaa ovea syvemmälle tukikohtaan, huoneessa jonka lattia on veren peitossa.
"Payment accepted in radioactive matter, esoteric tomes or human souls."

Narri

  • Ylläpitäjä
  • Jäsen
  • Viestejä: 977
    • Profiili
    • Pohdintoja tuolta puolen
Vs: Alamaailma - Nopeat ja kuolleet
« Vastaus #4 : 25.08.09 - klo:00:32 »
Osat IIc ja III: Viimeiset veripisarat ja Puolikas, mutta pyhä mies

Enemmän tai vähemmän järkyttyneessä tilassa olevat hahmot tutkivat kultin tukikohdan loppuun ja kuulustelivat eloonjäänyttä kulttilaista. Alain Cortez totesi väkivallan olevan liikaa hänelle ja lähti kotiin. Pitkään mietittiin, pitäisikö häntä saattaa, tai Jorvais käydä tappamassa. Paikasta löytyi luukku alhaalla kulkeviin vanhoihin rautatietunneleihin. Luukun avatessaan pelaajat tunsivat kylmän ja epämiellyttävän olon kulkevan ylitsensä. Syvemmälle tunneleihin ei jatkettu. Kuulusteluissa vanki kertoi hyvin vähän uutta, mestari käy noin viikon välein, mestarilla on punainen kaapu, vihreät silmät ja Tyhjyyden lohikäärmeeltä saatuja ylimääräisiä käsiä. Rakennuksesta löytyi myös ruokaa, Ordo Obscurantiksen lentolehtisiä, sekä hieman huumeita.

Pelaajat lähtivät palaamaan takaisin sulatolle, levättyään ja purettuaan moottoripyörän osiin. Sid vaikutti sätkyltä ja muutenkin järkyttyneeltä viime päivien tapahtumista. Muuten matka sujui ongelmitta.

Jengitalolla Jorvaista ei näkynyt, Lupa makasi piestynä ja sidottuna lattialla ja jengin pyrkyrinuoret/lapset joivat viinaa ympärillä. Sidin kysellessä mitä täällä tapahtuu, yksi kakaroista loikkasi ikkunan läpi, törmäten Egmonthin bolaan. Samalla Septimus veti yhtä kuonoon. Kun lasten aikomukset kävivät ilmi, Sid teloitti vanhimman kakaroista, jonka idea aiottu joukkoraiskaus oli ollut. Septimus pisti kaksi muuta lapsista hoitamaan kuolleen kaverinsa ruumiin. Lupa oli järkyttynyt, mutta kunnossa.

Alkoi matka takaisin päin, Lupa otettiin mukaan. Sid ja hieman yllättäen Grubber ystävystyivät eksyneeltä vaikuttavan jengittären kanssa, tämän paljastuttua teknisesti lahjakkaaksi naiseksi. Lupa paljasti muutenkin paremman ja älykkäämmän puolensa, mitä nyt vaikutti hieman läheisriippuvaiselta. Osa joukkiosta pohti naisen tappamista todistajana, mutta siihen ei ryhdytty.

Tork kiitteli hahmoja työstä ja kertoi että joukkiolle olisi toinen, lyhyt ja helppo keikka. Tulisi mennä seuraamaan kaupunkin saapuvan pyhimyksen, Joakim "Puolipyhä" Degullen puhetta. Tarkoituksena oli seurata keitä merkittäviä hahmoja puhetta on kuuntelemassa, epäilyksenä se, että Degulle kuuluu tai liittyy Keisarin Vapahduksen kulttiin. Tork myös näytti entisen Rauta-Aaveen, Mikaelin, joka oli myös kuulunut KVK:n riveihin, salassa toki. Mikaelia oli kidutettu. Ilmeistä oli, että Tork laskee KVK:n Mannheimin vihollisiin.

Luvattuaan hoitaa homman, hahmot lähtivät kukin omille teilleen. Nutballs, Sid ja Septimus(!) lähtivät juopottelemaan porukalla, kun taas Grubber vei Lupan pajalleen auttamaan moottoripyörän korjauksessa. Egmonth jäi vaanimaan jonnekin Grubberin pajan lähistölle.

Muutaman päivän huilittuaan varsinaisista töistä, hahmot kiipesivät erään talon katolle tarkkailemaan pyhän miehen tuloa. Puhetta oli saapunut seuraamaan myös tuhansia muita ihmisiä, huomattava määrä Cawdorin jäseniä riveissään. Aluetta vartioivat lukuisat Arbiterit ja Enforcerit. Pyhä mies oli lempinimensä mukainen, jalkojen ollessa korvatut telaketjuilla, joihin oli liitetty myös erilaisia Vox-castereitä tehostamaan puheen vaikutusta. Puhe oli hiukan huonosti peiteltyä kansankiihotusta, josta sai kuvan, että Degulle todella liittyy Keisarin Vapahduksen kulttiin. Puheen jälkeen mies ajeli telaketjuillaan väkijoukossa, jossa hän ojenteli kansalle rukousnauhoja, fanaattisimpien työntäessä varpaitaan tai sormiaan pyhimyksen murskattaviksi. Hahmot näkivät ainakin Ristihuulena tunnetun Cawdorin, sekä erään kauppiaskiltojen edustajan ottavan rukousnauhat vastaan ja epäilivät näissä olevan jonkin piilotetun viestin.
"Payment accepted in radioactive matter, esoteric tomes or human souls."

Narri

  • Ylläpitäjä
  • Jäsen
  • Viestejä: 977
    • Profiili
    • Pohdintoja tuolta puolen
Vs: Alamaailma - Nopeat ja kuolleet
« Vastaus #5 : 10.09.09 - klo:17:55 »
Osa IV: Tarjous, josta ei voi kieltäytyä?

Muutama päivä edellisten tapahtumien jälkeen juopottelemassa olleiden jengiläisten ja Septimuksen krapula-aamu alkoi vähemmän kuin ruusuisissa merkeissä. Arbiterit potkaisivat Sidin oven saranoiltaan ja työnsivät haulikkojensa piiput hädin tuskin tajuissaan olevien jengiläisten kasvoihin, kun kaksi muuta Arbiteria tarttui Septimusta olkapäistä ja kantoi tämän pois. Nuori mies yritti kysellä ja valittaa, mutta hänet paiskattiin pakettiautoon, joka lähti kohti Arbiterien linnaketta hölmistyneiden Sidin ja Nutballsin jäädessä potemaan krapulaansa. Pian asunnolle saapui Magistraattikersantti Havus, joka kertoi toimivansa Torkin laskuun. Hän tuli hieman myöhässä varoittamaan hahmoja Arbitereista, sekä ilmoitti, että luutnantti Markel haluaisi tavata joukkion kolmen päivän päästä.

Sillä välin Grubberin luokse tuli nuori Mannheimin jengiläinen, joka kertoi tuovansa viestiä joltain, joka esittäytyi Malthusin edustajana. Edustaja halusi tavata joukkion Ruttokortteliksi kutsutulla, autioituneella alueella. Hämmentyneet jengiläiset saapuivat Grubberin luo ja asioista keskusteltiin, ansoja epäiltiin ja päätettiin mennä kertomaan tilanteesta Torkille. Tork totesi, että jos hahmot haluavat mennä, niin hyvä, voivat keskustella Malthusin lähettilään kanssa ja sitten tappaa tämän/nämä. Lupasipa luutnantti maksaa viisi thronea tapporahaakin. Jengiläiset yöpyivät Grubberin pajalla, jossa kävi ilmi, että ujo tekno ja läheisriippuvainen jengityttö olivat kehittäneet suhteen. Poskille pussailu huvitti kyynisempiä jengiläisiä.

Seuraavana päivänä hahmot etenivät Ruttokortteliin, jossa heitä odotti kaapuun verhoutunut Malthusin lähettiläs. Muutaman sanan vaihtamisen jälkeen Nutballs antoi puheenvuoron haulikolleen. Lopputuloksena kolme kuollutta mutanttia, sekä haavoittuneet Sid ja Grubber. Mutanteista varsinkin yksi oli erityisen iljettävä: jalkojen sijasta olennolla oli suuri, raatotoukan kaltainen häntä. Tältä otukselta löytyi myös muutama kartta ja piirrokset hahmoista, sekä Lupasta. Siitä edettiin lekurin kautta Torkin luo hakemaan tapporahoja ja päädyttiin lääkärilaskujen jälkeen ilmeisesti tappiolle. Sidiä vitutti.

Tästä joukkio hajaantui hieman, jengiläisten painellessa ryypiskelemään ja Grubberin pajalleen. Parin päivän päästä kuitenkin lähdettiin yksissä tuumin kohti Markelin Domusta. Sinne saapuessa kävi ilmi, että Markel on hyvin varakas, omistaen oman Domuksen ja ilmeisesti myös juomien jäähdyttimen, sillä amasec, vesi ja sieniviina tarjoiltiin viileinä. Markel tiedusteli joukkion kokemuksista Torkin palveluksessa ja kertoi Torkin olevan hänen alaisensa.

Sitten Markel eteni itse asiaan: hän tarjosi hahmoille hallittavaksi Puutarhakortteleiksi kutsuttua aluetta Sienimetsän länsipuolella. Aluetta tällä hetkellä hallitsevan jengin pomo ei kuulemma tunnu olevan tehtäviensä tasalla ja hänet tulisi syrjäyttää. Jengin Markel kertoi olevan nimeltään Teräskallot, toinen sirpale Rauta-aaveista. Jengin entinen johtaja, Shiv, oli löytynyt kuolleena ja tappajaksi epäiltiin Puutarhakortteleiden eteläpuolella omaa jengiään pyörittävää Cawdorien Ristihuulta. Tämän hetkinen johtaja, Rakki, ei siis kuulemma oikein ole johtaja-ainesta. Markel siis tarjosi hahmoille paikkaa huoneessa, ei varsinaista arvoa kuitenkaan vielä, mutta 70% alueen tuloista jäisi hahmojen jaettavaksi. 30% ja kirjallinen raportti toimitettaisiin kerran kuussa Markelille. Kuunneltuaan hieman lisää alueella vaikuttavista henkilöistä, hahmot ottivat tarjouksen vastaan. Markel lupasi traktorin lainaan ja kuskin matkaa varten sekä ehdotti parin päivän odottamista, josko Arbiterit päästäisivät Septimuksen elävänä ulos. Sovittiin traktorin tulevan kahden päivän päästä.
"Payment accepted in radioactive matter, esoteric tomes or human souls."

Narri

  • Ylläpitäjä
  • Jäsen
  • Viestejä: 977
    • Profiili
    • Pohdintoja tuolta puolen
Vs: Alamaailma - Nopeat ja kuolleet
« Vastaus #6 : 24.10.09 - klo:01:57 »
Osa V: Puutarhakorttelit

Septimus putkahti kuulusteluista Grubberin pajalle, jossa muut jo odottelivat kuumeisina puuttuvia tovereitaan. Kivikasvoinen nuori mies kertoi Arbiterien kyselleen Torkin asioista, mutta väitti ettei paljastanut mitään. Kun rotannahkakin vielä löytyi jostain kolosta, oli aika suunnata Puutarhakortteleihin.

Hahmot matkasivat määränpäähänsä traktorilla, jota ajoi Jonas. Jonas kuskasi joukkion ja Grubberin tavaravuoren Jastillus Guillimanin asunnolle, minne hahmot asettuivat taloksi. Jastillusta ihmeteltiin, moottoripyörää rassailtiin ja uskaltautuivatpa eräät pyytämään konemaiselta lääkäriliittolaiseltaan opetusta kielissäkin. Kirjoja myös sai lainaan, joka vitutti Nutballsia siinä määrin, että tämä äityi ryypiskelemään tavallistakin kovemmin. "Vittu, kaikki lukee jotai helkkarin kirjoi..."

Seuraavana aamuna Septimus, Egmonth ja Sid lähtivät matkaan tapaamaan paikallisia. Ensimmäiseksi kohteeksi valittiin jengitalo. Vallan vaihtuminen jengissä oli nopea ja verinen, Rakki itse ammuttiin pihalle ja Septimus säikytteli jengiläisiä noitatempuillaan. Hahmojen juopotellessa jengiläisten kanssa paikalle ilmestyi Rakin kakkosmies, Amur, joka myös päätti päivänsä. Tämä tappo järkytti selvästi osaa jengiläisistä, mutta Sid sai nuorison rauhoittumaan ja muutenkin jota kuinkin syömään kädestään. Ilta juhlittiin vallan vaihtoa jengiläisten kanssa, Sid teki tuttavuutta ja vahvisteli asemaansa, Septimus synkisteli ja Egmonth nappaili psykedeelejä Mallan kanssa.

Seuraavana päivänä mentiin tapaamaan paikallista kauppiaskiltojen edustajaa, Luihu-Jensiä. Kiltalaisen kanssa neuvoteltiin sienien hinnoista ja muutenkin mielisteltiin. Suhteet vaikuttivat hyvältä. Jens kuitenkin muistutti hahmoja kiltojen puolueettomuudesta Huoneiden välisissä taisteluissa.

Ragallaa, ennustajaa. Ennustaja kertoi ongelmistaan Cawdorien kanssa ja Bjornin puuttumisesta asiaan. Lisäksi hän antoi hahmoille lukemat Keisarin Tarotista, jotka sisälsivät suuria asioita. Ennustajan luota edettiin tapaamaan Bjornia, joka kertoi ongelmista karjan kanssa. Karjaa oli kadonnut ja Bjornin naapuri sanoi nähneensä jonkun pienen, höpöttävän hahmon yönä jolloin karjaa oli kadonnut. Hahmot lupasivat hoitaa asian.

Asiaa ryhdyttiinkin hoitamaan hetimmiten, Egmonthin jäljitystaidon avustuksella. Jäljet johtivat tunneliin, maan alle. Tunnelissa hahmot kohtasivat raivokkaan Ogrynin, jonka päällä ratsasti sokea, pienikokoinen mutantti. Ogryn kaatui luotisateeseen ja mutantti napattiin elävänä. Otusten pesästä löytyi jotain outoja papereita, jotka Grubber tunnisti jonkinlaisiksi kaavioiksi ja innostui tästä, sekä mutantin kummallisista, välähtävistä kuulista kovasti. Myöhemmin mutanttia kuulusteltiin, se kertoi nimekseen Mynin. Mynin kertoi myös käyneensä maan alla ja löytäneensä sieltä kaaviot ja kuulat. Hän kertoi reitin sinne, mutta koska reitti perustui tuntoaistiin, hahmot päättelivät etteivät osaisi seurata sitä. He pitivät Myninin vankina ja Grubber koetti ystävystäkin tähän.

Jossain välissä (pj. huom.en nyt itse asiassa muista tarkalleen missä vaiheessa) hahmot kohtasivat myös Guillimanin pihalla Ristihuulen. Cawdorilla oli mukanaan kaksi alaistaan, hermostuneen näköinen nainen ja isokokoinen, jonkinlaisella kranaatinheittimellä aseistautunut mies. Vaihdettiin hieman solvauksia ja pitkiä katseita.

"Payment accepted in radioactive matter, esoteric tomes or human souls."

Narri

  • Ylläpitäjä
  • Jäsen
  • Viestejä: 977
    • Profiili
    • Pohdintoja tuolta puolen
Vs: Alamaailma - Nopeat ja kuolleet
« Vastaus #7 : 05.01.10 - klo:23:47 »
Osa VI: Kenen kellot soivat

(Taas hiukan myöhästynyt päivitys, mutta laitan nyt mitä muistan).

Mynin yritti karata hahmojen vankeudesta, mutta jäi kiinni pihalla, jossa hänet kolkkasivat hahmoja tapaamaan tulleet sienenviljelijöiden jonkinlaiset edustajat. Edustajat ohjattiin Guillimanin luota jengitalolle, jossa Sid ja muut ottivat heidät vastaan. Edustajat esittäytyivät Katja Fergussoniksi ja Octavianiaksi. Saatiin aikaan sopimus 20%:n verotulosta jengille. Vastineeksi Sid lupasi tehokkaampaa suojelua siviileille. Feodaaliyhteiskunnassa kaikki hyvin?

Ei suinkaan, sillä hahmoille pulpahti mieleen lähteä tutkimaan jengitalon alla kulkevia tunneleita. Luukut hitsattiin auki ja tunneleihin laskeuduttiin. Ennen pitkää kävi selväksi, että siellä on muitakin ja ennen pitkää nämä muut esittäytyivät. Ampuen. Olivat grotteja, örkkien pienempiä serkkuja. Lyhyen tulitaistelun jälkeen ne nitistettiin ja hahmot nousivat Puutarhakortteleiden käytöstä poistuneeseen kappeliin, osa tulitaistelusta käytiin itse asiassa kappelin tiloissa. Kappelista löytyi barrikadien takaa kaappi, jossa oli lippaassa sormiluu ja lippaan vieressä ruosteinen kello. Septimuksen tarttuessa kelloon kaikki paikalla olijat kuulivat selkäpiitä karmivan öninän kuuluvan keskuudestaan. Äänelle ei kuitenkaan löytynyt syytä ja Septimus tuntui olevan kellosta innoissaan, kertoi sen olevan jotenkin voimallinen.

Piakkoin tunneleista kuului grottien ääntelyä, ne ilmaisivat, että pomonsa haluaisi neuvotella. Neuvotteluihin suostuttiin alun hankaluuksien jälkeen ja grotit hakivat pomonsa paikalle. Pomo oli örkki, joka kertoi että hän alaisineen vartioi tunneleita Cawdoreiden laskuun. Hahmot lupasivat maksaa örkille, jos hän käy niittaamassa pari Cawdoria. Sillä välin kun örkki lähti hommiin, haettiin Gregor ja Jens, sekä viritettiin örkille väijytys. Säälimättömän tulituksen jälkeen kuolemattomalta vaikuttanut örkki saatiin maahan, Sidin loukkaantuessa vakavasti.

Suuren osan toiminnasta Grubber vietti Myninin ja Lupan kanssa Guillimanin mökillä, rassaillen koneitaan ja hioen suhdettaan Myniniin. Ennen örkin ampumista Septimus piipahti Ragaanan luona, näyttämässä kelloansa. Ragaana oli aistinut jonkinlaisen "häiriön eetterissä" tai muuta vastaavaa soopaa ja sanoi kellon olevan voimakas. Jatkossa Septimuksen on nähty kalistelevan kelloa käyttäessään noitataitojaan.
"Payment accepted in radioactive matter, esoteric tomes or human souls."

Narri

  • Ylläpitäjä
  • Jäsen
  • Viestejä: 977
    • Profiili
    • Pohdintoja tuolta puolen
Vs: Alamaailma - Nopeat ja kuolleet
« Vastaus #8 : 14.01.10 - klo:00:46 »
Osa VII: Matkoja ja tapaamisia

Kolmisen päivää levättiin, nuoltiin edellisiä vammoja, vahvisteltiin asemia, tutustuttiin jengiläisiin, opeteltiin kieliä, viimeisteltiin moottoripyörää, tiedusteltiin, harjoitettiin dekadenssia, ynnä suoritettiin muuta tärkeää. Sitten kävi Luihu-Jensiltä kutsu ja ilmoitus, että ensimmäiset kuukausituotot olisivat noudettavissa. Kuukausituotto osoittautui pieneksi, johtuen edellisen hallinnon aikana vallinneesta kireästä ja epäpätevästä ilmapiiristä. 900 Thronea oli kokonaistuotto, josta siis 20 % eli 180 Thronea jäi Sidin jaettavaksi hahmojen ja jengiläisten kesken. Oletettiin kuitenkin parempaa tuottoa tulevaisuudessa, kunhan tilanne hieman stabilisoituu.

Lisäksi Jens kertoi erään kolleegansa olevan tulossa. Kollegan nimi on Hektor Caramanga ja hän on saapumassa kertomishetkestä viikon tai kahden päästä. Jens vihjasi Caramangan kuuluvan Keisarin Vapahduksen Kulttiin, sekä esitteli ajatuksia siitä, että josko uskonnolliselle kauppiaalle tapahtuisi ennen Puutarhakortteleihin saapumista jotain. Ajatus tuntui sopivan hahmoille oivasti, näidenkin ymmärtäessä mahdollisen uskonnollisen kauppiaan vaikutuksen haittapuolet valta-alueellaan.

Tästä päädyttiin sitten pohtimaan Alisiin maailmoihin etenemistä, Myninin opastamana. Sid ja Egmonth päättivät jäädä maan pinnalle, Grubberin, Septimuksen, Nutballsin ja Lupan lähtiessä seuraamaan kääpiötä paikkaan, josta tämä kertoi löytäneensä "väläyskuulia". Matka pääkallon paikalle kesti kolme päivää, matkalla nähtiin kaikenlaista mielenkiintoista: rotta, ilmastointikanavaa, tunneleita, portaita, läpinäkyvällä seinällä suljettu kuilu; jossa kulki voimakas ilmavirtaus ylöspäin, tukittuja (hitsaamalla, plasteel levyillä, tavanomaisilla barrikadeilla...) ovia ja tunneleita, taistelujen jälkiä ja irtaimistosta putsattuja huoneita/käytäviä.

Paikka, minne Mynin lopulta hahmot johdatti oli yksinkertainen huone, jonkin selvästi suuremman kompleksin osana. Huoneessa oli neljä luurankoa, joista yksi oli erittäin oudosti pukeutunut. Tämän takista hahmot saivat saaliiksi 8 kultaista nappia ja taskusta jonkun oudon esineen (jonka Guilliman myöhemmin tunnisti plasma-aseen energia-ammukseksi). Lisäksi huoneesta löytyi kaavioita, sekä High Gothiciksi salakielellä kirjoitettuja papereita. Huoneesta eteenpäin lähtevä käytävä oli myös suljettu hitsatulla levyllä, mutta tällä kertaa uteliaisuus voitti varovaisuuden ja käytävä avattiin.

Käytävän takaa paljastui kuilu, jonka hahmot päättelivät olevan kaivos. Pian alkoi kuitenkin ahdistaa, jostain kuului outoa, monotonista ja melankolista hymniä, sekä ilmassa leijaili isoja, mustia kärpäsiä. Kärpästen ollessa luonnostaan valkoisia, tämä tuntui "hieman" häiritsevältä. Osa joukosta päätti kuitenkin jatkaa ja kohtasi jonkinlaisia käveleviä raatoja, kahakoi hieman ja vetäytyi. Sitten maan alta vetäydyttiinkin melkoista tahtia. Mynin päästettiin matkalla menemään matkoihinsa.

Sillä välin toisaalla, Sid ja Egmonth tapasivat Janoksen ja maksoivat Markelille kuuluvan osuuden. Janos kertoi, että naapurissa asustelevalta Lasitanssijoiden jengiltä voisi kysyä tukea mahdollisessa kahakoinnissa Cawdoreita vastaan. Hahmot päättivätkin lähteä tapaamaan Lasitanssijoita ja ottivat Gregorin tueksi ja turvaksi, Joelin jäädessä pyörittämään jengitaloa siksi aikaa. Lasitanssijoiden päämajalle on siis päivän matka Puutarhakortteleilta.

Lasitanssijat tavattiin ja osoittautuivat Janoksen kuvauksen mukaisiksi, eli aggressiivisen oloisiksi. Mieleen painuivat päällikkö, Brian ja jonkinasteinen shamaani, Arek. Arek paljastui myös taitavaksi tatuoijaksi ja teki tatuoinnit molemmille hahmoille. Lisäksi Sid sai ilman suurempia kosiskeluja Brianilta lupauksen aseellisesta tuesta Ristihuulta vastaan, ilmeisesti heidänkin välillään on jotain selvittämättömiä asioita.

Loppujoukkion palattua Alisesta, vaihdettiin kuulumiset ja levättiin. Egmonth jatkoi ei-kenenkään-maan tiedustelua ja huomasi Cawdorien tekevän samaa. Idästä päin, Sienimetsän tuolta puolen kuultiin huhuja levottomuuksista, ilmeisesti Rotannahkojen ja Scavvien välillä. Ei mitenkään ennen kuulumatonta.

Jengitalolle ilmestyi eräänä päivänä lievästi sanoen epäilyttävä mies, joka esittäytyi Ihsaniksi ja sanoi etsivänsä töitä. Lupasi tehdä mitä tahansa vakoojabisnestä, vaikka ampua Ristihuulen, jos hinnasta sovitaan. Koetehtäväksi annettiin sabotoida Cawdorien vedenpuhdistamoa. Ihsan lähti hommiin ja Egmonth varjosti. Matkalla mies kohtasi kaksi Cawdoria, jotka hän tiputti juuri hikoilematta, vaikka Cawdoreilla oli yllätysetu. Ihsanin ase myös vaikutti poikkeuksellisen laadukkaalta. Ilmeisesti hän kuitenkin hoiti tehtävänsä, jonka jälkeen hän palasi siunaamaan ja hautaamaan ruumiit.

Epäilysten noustessa sietämättömiksi, päätettiin Ihsan ottaa puhutteluun. Hän paljasti etsivänsä alueelta miestä nimeltä Mikhan Qfor ja näytti tämän kuvaa, joka oli kuva Jastillus Guillimanista nuorempana. Ihsan päätettiin toimittaa Guillimanin eteen, josta tämä näytti peljästyvän suuresti, vaikka muuten vaikutti hyvähermoiselta mieheltä. Matkalla hän vetäisikin veitsen ja heittäytyi hankalaksi, päätyen raadoksi. Ruumis vietiin Guillimanille, joka päätteli hänen tatuoinneistaan hänen olevan Scintilla-planeetalta olevan pyssysankari. Tarkemmin Guilliman ei asiaa kommentoinut, otti vain ruumiin kokeitaan varten.

« Viimeksi muokattu: 14.01.10 - klo:00:50 kirjoittanut Narri »
"Payment accepted in radioactive matter, esoteric tomes or human souls."

Narri

  • Ylläpitäjä
  • Jäsen
  • Viestejä: 977
    • Profiili
    • Pohdintoja tuolta puolen
Vs: Alamaailma - Nopeat ja kuolleet
« Vastaus #9 : 21.01.10 - klo:01:22 »
Osa VIII: Tuonpuoleista ja isoja aseita (aka. Kenen kello soi?)

Egmonth päätti lähteä tiedustelemaan Hektor Caramangan mahdollisesta saapumisesta ja samalla haistelemaan hieman uutisia idässä käytävistä kahakoista. Muut hahmot jäivät kukin tolallensa, Septimus ja Grubber Guillimanin talolle, Sid ja Nutballs jengitalolle.

Yöllä partiossa olleet nuoret ilmoittivat jonkun hiiviskelevän Guillimanin talolla. Nutballs ja Sid lähtivät välittömästi matkaan. Sillä välin talolla koettiin jo lievää hämmennystä. Lupa herätti Grubberin kertoen jonkun liikkuvan ulkona. Guillimankin oli hereillä ja Septimuksen huoneesta kuului outoa, epäilyttävän tutun kuuloista hymnin veisuuta. Septimus istui hereillä ja veisasi Alisessa maailmassa kuultua hymniä.

Jengiläiset saapuivat talon edustalle ja huomasivat jonkun kurkkivan ikkunasta sisään. Nokkelina nuorina Sid ja Nutballs hiipivät tämän taakse ja Nutballs päästi luontonsa irti, syöksyen miekkosen kimppuun. Kaapuveikko taltutettiin nopeasti, muutaman ammuksen hinnalla mutta sisällä tilanne kävi monimutkaisemmaksi. Jonkinlainen olento ilmaantui taloon, aiheutti kauhua, ei välittänyt Guillimanin Bolt-pistoolin ammuksista, työnsi Grubberin syrjään ja eteni Septimuksen luokse. Olento osoitti Septimusta kädellään ja tämän nenästä, korvista, sekä silmistä alkoi valua verta. Olennon siirtäessä sormensa osoittamaan Septimuksen vyöllä roikkuvaa kelloa, kello alkoi kalkattaa ja yritti nykiä kohti otusta. Nutballskin syöksyi sisään ja alkoi ammuskella lievästi maanisena, onnistuen osumaan epäonnista psyykikkoa jalkaan. Tilanne laukesi vasta, kun Sid ampui maastosta löytäneensä toisen kaapuveikon, joka myös veisasi hymniä, ilmeisen tietämättömänä ympäröivästä maailmasta. Tässä vaiheessa sisällä ollut olento katosi.

Guilliman totesi molempien kaapuveikkojen olevan kliinisesti kuolleita, kertoi heillä olleen monogrammitatuoinnit (hahmot kurkkasivat yhtä ja totesivat sen tutuksi, samoin kuin totesivat miehen kädessä kasvaneet suomut inhoiksi) ja varastoi ruumiit kellariinsa. Tämän jälkeen Guilliman esitti vienon pyynnön pelaajille hankkia muun asuinpaikan. Guillimanin ehdotuksesta otettiin vaari ja Joelilta kuultiinkin, että lähellä jengitaloa olisi kämppä tyhjillään. Joel kuitenkin kertoi asuntojen osoittamisen olevan Octavianuksen vastuulla.

Kohteliaisuudesta alkuperäisasukkaita kohtaan päätettiin käydä Octavianukselta asiaa tiedustelemassa. Octavianus sanoi paikan olevan pääosin tyhjänä. Paikan päällä kuitenkin huomattiin, ettei niin ole. Eräästä asunnosta löytyi hieman mielenvikaiselta vaikuttanut vanha (ja entinen) Adepti, nimeltään Arminius. Grubber kuitenkin asettautui asumaan talon alakertaan, Arminiuksen naapuriin ja varattiinpa Septimuksellekin asunto, siltä varalta että tämä toipuisi.

Pian saapuinkin jo Luihu-Jensin gorilla, Pontus, ilmoittamaan Hektor Caramangan olevan noin kahden päivämatkan päässä Puutarhakortteleilta. Valmisteltiin asianmukainen vastaanotto, raskaine aseineen ja muineen. Suuren ammusmäärän käytön jälkeen Caramanga henkivartijoineen kaatuivat ja joutuivat rotanmuonaksi. Saalistakin saatin, yhtä sun toista.

Yllämainittujen lisäksi pelikerran aikana käytiin myös Bjornin puheilla ja tiedusteltiin karjankasvattajien veroista, jotka Bjorn lupasi maksaa. Vielä lisäksi shoppailua ja spekulointia, tuttuun tyyliin. Eräs mainitsemisen arvoinen tapaus sattui, kun Drusus alkoi uhota Nutballsille, joka kylmän viileästi tiputti nuoren miehen yhdellä iskulla vatsaan ja istuutui sanomatta sanaakaan takaisin sienioluensa ääreen.
« Viimeksi muokattu: 19.02.10 - klo:22:57 kirjoittanut Narri »
"Payment accepted in radioactive matter, esoteric tomes or human souls."

Narri

  • Ylläpitäjä
  • Jäsen
  • Viestejä: 977
    • Profiili
    • Pohdintoja tuolta puolen
Vs: Alamaailma - Nopeat ja kuolleet
« Vastaus #10 : 19.03.10 - klo:21:46 »
Osa IX: Myrsky nousee

Septimus heräsi usean päivän tajuttomuudestaan. Nuori mies ilmaisi voimiensa kasvaneen, kertoi ikään kuin muistavansa jotain, minkä oli unohtanut. Muut eivät oikein pysyneet kärryillä, mutta havaitsivat kyllä voimien kasvaneen Septimuksen parantaessa Nutballsin haavoja. Toisaalla Sid ja muutama muu jengiläinen joivat pahaa sieniviinaa ja saivat pahoja vatsaoireita.

Egmonth puolestaan palasi tiedustelemasta idästä mielenkiintoisten uutisten kera. Idässä rotannahat ja Malthusin auringon valaistuneet olivat ottaneet monella taholla yhteen, taisteluiden kääntyessä useassa yhteydessä rotannahkojen tappioiksi. Egmonth sanoi kutsuneensa alueelta pakoon lähdössä olevia rotannahkoja Puutarhakortteleille, luvaten näille töitä. Kaikki eivät innostuneet tästä.

Seurasi paljon jahkailua ja pohdintaa seuraavasta liikkeestä. Pohdittiin uudestaan Alisiin matkaamista, sekä idässä päin tiedustelemista, Sidin ja monien muiden jengistä ollessa toimintakyvyttöminä. Grubber ja Lupa kuitenkin rakensivat aivan uskomattoman hyvin toimivan pontikkapannun. Joukkio kävi myös Jensin luona, joka tarjosi melko hyvää hintaa pontikasta, joka oli oivaa laadultaan. Joukkion päätyessä lopulta partioimaan sienimetsän pohjoispuolta, Lupa jäi polttelemaan sieniä ja katselemaan lumoutuneena pontikkapannua.

Idässä tavattiin ensin karjankasvattajien alueella Bjorn, joka kertoi olevansa varma sota tulee. Bjorn näytti väsyneeltä ja valvoneelta, ilmeisesti vanha sotaratsu oli ollut vartiossa usean päivän. Hän kertoi myös kuulleensa huutoa sienimetsältä, jolloin hahmot päättivät luonnollisesti suunnata katsomaan.

Metsän pohjoispuolelta löytyi kolmen miehen jäljet, jotka johtivat Puutarhakortteleille. Lisäksi löytyi maahan köytetyn rotannahkanuorukaisen ruumis, jonka rintaan oli kaivettu kolme kuoppaa. Egmonth tunnisti nuorukaisen yhdeksi siitä heimosta, jonka päällikön kanssa hän oli puhunut. Nuorukainen oli ilmeisesti ollut Bjornin kuulemien huutojen lähde. Äkkiä metsästä pamahti laukaus ja hahmojen kimppun kävi kaksi miestä, jotka taltutettiin nopeasti. Miehet kuuluivat Malthusin auringon valaistuneisiin ja olivat ilmeisesti tappaneet rotannahan. Kidutus ei kirvoittanut kielenkantoja, joten eloonjäänyt huumattiin sienillä ja näillä kielenkannat irtosivatkin. Mies kertoi Malthusista ja tämän 20 henkilön sisäpiiristä, jossa kaikki ovat mutantteja. Heidän hän kertoi asuvan orpokodilla, joka on joenrannassa. Muuten miehen jorinat olivat melko sekavia, paitsi: kolme ympyrää ovat kuulemma Malthusin herran merkki, herra on ylhäällä ja että kuolleen rotannahan heimo oli tuhottu.
"Payment accepted in radioactive matter, esoteric tomes or human souls."

Narri

  • Ylläpitäjä
  • Jäsen
  • Viestejä: 977
    • Profiili
    • Pohdintoja tuolta puolen
Vs: Alamaailma - Nopeat ja kuolleet
« Vastaus #11 : 22.03.10 - klo:00:29 »
Osa X: Mutanttijahtia

Tapahtumat tällä kertaa alkoivat edellisten tapahtumien kertaamisesta. Lisäksi pohdittiin mahdollisuutta lähteä itään, iskemään mutanttien ilmeisen johtajan, Malthusin, kimppuun. Titus myös kävi katsomassa pontikkapannun toimintaa. Pohdinnoissa kävi ilmi myös Sidille aiemmin mainitsematon seikka: joku tuntematon, sotilaan oloinen heppu Mannheimin huoneen tunnuksilla oli käynyt edellisenä päivänä ilmoittamassa Markelin puolesta, että Aemos Tork on kuollut, murhattu. Pohdinnat ja muistelot kuitenkin keskeytyivät pihalta kuuluvaan rähinän ääneen ja sitäpä sitten rynnättiin katsomaan.

Ulkona Bjorn tähtäsi Markia ja Mark Bjornia. Veteraanilla oli toisessa kädessään Drusus kuristusotteessa ja hän oli ilmeisesti lyönyt Javidin naaman muusiksi. Lisäksi paikalla oli kaksi siviiliä, isä ja tytär, isä makasi maassa kasvot veressä, ilmeisesti Markin kolkkaamana. Tilanne saatiin Markin pectishuuruista huolimatta ihmeellisesti raukeamaan ilman lisää väkivaltaa. Selvisi, että Javid ja Drusus olivat joko ahdistelleet tai jututtaneet tyttöä, riippuen keneltä kysyy. Tytön isä oli rynnännyt väliin ja Mark ilmestynyt jostain, täräyttäen isää päähän. Sitten Bjorn olikin ilmestynyt myös paikalle, tiputtaen nuoremmat miehet ja jääden stand-off tilaan Markin kanssa. Anteeksipyyntöjä esitettiin ja tilanne raukesi ilman suurempaa draamaa. Bjorn lupasi tulla toisena päivänä, koska nyt häntä "kuumotti".

Kireistä tunnelmista huolimatta seuraavana päivänä lähdettiin matkaan Malthusia etsimään. Mark ja Gregor otettiin mukaan, ensimmäinen ilmeisesti päästelemään höyryjään. Drusus ja Javid jouduttiin jättämään huonosta kunnostaan johtuen. Ensin poikettiin Jensin luo ostamaan ammuksia ja polttopullomateriaaleja sun muuta. Sitten itään, joelle päin.

Lähempänä jokea tavattiin Arbitesin jäseniä, jotka pysäyttivät hahmot ja kysyivät näiden suunnitelmista. Matka sujui muuten rauhassa, mutta yöllä hahmojen luokse tunki joku paikallinen köyhälistön edustaja. Mainittavaa tyypissä oli se, että hänen kädessään oli paiseita ja hän kuolasi, eikä vaikuttanut älylliseltä. Mark murskasi miehen kallon.

Joelle kuitenkin päästiin ilman suurempia ongelmia. Siellä tavattiin linkkaava mies, jolta kyseltiin Orpokodin sijaintia. Mies kertoi sen ja koetti paeta, kun hänen jalkaansa haluttiin katsoa. Egmonth iski miestä veitsellä niskaan, niin kuin mutantteja kuuluukin. Joen rannalta löytyi myös pylväisiin ripustettuja ruumiita, pääasiassa rotannahkoja, joiden ihoon oli piirrelty outoja, häiritsevän oloisia koukeroita. Vastarannalta bongattiin rotannahka ja Egmonth viittoili tälle, että tapaisivat etelämpänä, sillan luona.

Tiedustelijan lähtiessä matkaan, tapaamaan mahdollisia liittolaisia, nähtiin outo näky. Neljä mutanttia saapui jokea pitkin jonkinlaisen lautan päällä. Mutantit kukistettiin tulitaistelussa, vaikka heillä olikin noituutta puolellaan. Sitten jäätiin odottamaan, josko taistelu toisi lisää vihollisia paikalle, Egmonthin jatkaessa suunnitelman mukaisesti jututtamaan rotannahkaa. Rotannahka kertoi nimekseen Jagal, mutta suhtautui Egmonthiin muuten hyvin epäluuloisesti. Hän kuitenkin kertoi, että Malthusin Orpokodilla asustelee 100-200 mutanttia. Lukuisin suhtauduttiin jengiläisten keskuudessa yleisesti epäluulolla.

Odoteltiin yöhön saakka ja sitten mutantteja saapuikin lisää. 23 mutanttia ja neljä verikoiraa. Katolta Heavy Stubberin ja kivääreiden suorittaman kohteliaisuuksien avauksen jälkeen siirryttiin sekavaan lähitaisteluun, joka jätti kaikki koirat ja 19 mutanttia kuolleiksi, Egmonthin ja Sidin vakavasti haavoittuneiksi. Septimuksen noitavoimat kuitenkin auttoivat haavoittuneita. Järkytyksiin niistä ei sen sijaan ollut, sillä monet mutanteista olivat kammottavia, oksentelivat matoja päälle tai koostuivat hyytelöstä. Kerättiin kuitenkin mutanttien aseet saaliiksi ja päätettiin vetäytyä takaisin jengitalolle.
"Payment accepted in radioactive matter, esoteric tomes or human souls."

Narri

  • Ylläpitäjä
  • Jäsen
  • Viestejä: 977
    • Profiili
    • Pohdintoja tuolta puolen
Vs: Alamaailma - Nopeat ja kuolleet
« Vastaus #12 : 27.05.10 - klo:22:19 »
Osa XI: Eskalaatio

Tilanne jatkui edellisestä, hahmot lähtivät paluumatkalle taistelusta mutanttien kanssa. Matkalla kuultiin räjähdyksiä kaupungin keskustasta. Muuten matka sujui rauhassa. Mukana olleet jengiläiset tosin vaikuttivat melkosien järkyttyneiltä.

Kuultiin paljon huhuja, vietettiin aikaa, luettiin, korjattiin varusteita ja sen sellaista. Kuultiin Torkin jääneen kuitenkin henkiin. Hänen kimppuunsa olivat käyneet Keisarin Vapahduksen Kultin agentit, joista yksi kuului Mannheimin huoneeseen ja toinen oli Adeptus Arbitesin jäsen. Arbiterien odotettiin siis hyväksyvän mahdollinen hyökkäys Cawdoreiden kimppuun tämän seikan takia. Kuultiin myös tohtori Guillimanin tilanneen Jensiltä suuren määrän räjähteitä. Markelilta tuli myös pyydettyjä apuvoimia, kolme jengiläistä, jotka olivat ottaneet aiemminkin yhteen Cawdorien kanssa: Symeon, Tomas ja Angevina.

Piakkoin havaittiin koillisessa, Sienimetsän tuolla puolen suuria tulipaloja. Alettiin epäillä mutanttien olevan tulossa ja lähdettiin järjestämään puolustusta. Puolustuslinja rakennettiin Bjornin ohjeiden mukaan kivistä, sata metriä Bjornin talon ulkopuolelle. Sinne ryhmitettiin koko jengi, haettiin vielä avuksi Luihu-Jens henkivartijoineen. Lisäksi Fergussonille ilmoitettiin tulevasta uhasta ja Octavianus toi paikalle parisenkymmentä huonosti aseistettua siviiliä. Bjorn miinoitti edessäpäin olevaa aluetta ja vaikutti monin puolin olevan kuin kotonaan.

Egmonth tiedusteli eteenpäin, kohti tulipaloja. Hän kertoi mutanttien polttavan taloja ja kiduttavan siviilejä. Hän myös surmasi kolme heistä, jotka olivat tulossa kohti puolustuslinjaa. Egmonth kuuli myös häiritsevän tutun oloisia hymnejä laulettavan talonpolttajaisissa.

Ilta saapui ja jengiläisiä lähetettiin sytyttelemään nuotioita, jotta vihollisen mahdollinen eteneminen huomattaisiin. Sid bongasikin pimeänäkökiikareillaan vihollisia väijyssä ja seurasi yhteenotto, jossa menettivät henkensä Drusus, Jensin henkivartija Pontius ja muutama vihollinen. Sienimetsältä päin nousi tuuli, harvinainen, mutta ei ennenkuulumaton tapahtuma Alamaailmassa.
"Payment accepted in radioactive matter, esoteric tomes or human souls."

Narri

  • Ylläpitäjä
  • Jäsen
  • Viestejä: 977
    • Profiili
    • Pohdintoja tuolta puolen
Vs: Alamaailma - Nopeat ja kuolleet
« Vastaus #13 : 27.05.10 - klo:23:20 »
Osa XII: Pako Alamaailmasta

Kahinointia jatkettiin aamunkohteessa tarkka-ammunta harjoituksilla. Sid kävi ampumassa mutantin, joka ilmeisesti johti jonkinlaisen lingon tai heittimen rakennusta muutaman sadan metrin päähän linjasta. Samalla nähtiin joku iso ja pelottava mutantti. Sid sai kevyen sätkyn.

Keskustasta alkoi kuulua villiä tulitusta ja puolustuslinjalle kurvasi kaksi Chimerallista Arbitereita, Cyber-Mastiffeineen kaikkineen. Arbiterien tulo hämmensi, mutta he ilmoittivat tulleensa taistelemaan mutantteja vastaan. Tilanne näytti sinänsä hyvältä. Keskustasta kuului uutisena se, että Cawdorin ja Caiuksen huoneet olivat aloittaneet vallankaappausyrityksen, Arbitereita, Kauppiaskiltoja ja muita huoneita vastaan. Arbiterit myös epäilyttivät hahmoja jossain määrin, varsinkin kun yhden heistä huomattiin seurailevan Septimusta melkoisen tiiviisti.

Pian kuului Puutarhakortteleiden eteläpäästä melkoinen räjähdys ja näkyi savupilvi. Hahmot päättivät käydä Grubberin moottoripyörällä tarkastamassa tilanteen ja Arbiterit laittoivat toisen Cyber-Mastiffeistansa mukaan. Guilliman oli räjäyttänyt talonsa ja ilmestyi itsekin, lamauttaen Mastiffin jonkinlaisella kojeella hetkeksi. Hän varoitti hahmoja luottamasta Arbitereihin ja häipyi taas. Sitten palattiin takaisin puolustuslinjalle.

Siellä tilanne pysyi jonkin aikaa rauhallisena, Arbiterit asettuivat asemiin muurille ja vaikuttivat mukavilta ja rennoilta. Pian alkoi nousta myös usvaa, vielä tuultakin harvinaisempi ilmiö, mutta ei ennenkuulumaton tämäkään. Samalla vihollisten heitin alkoi ilmeisesti ampua, sillä jotain lensi suojamuurin yli, mutta aivan väärään suuntaan. Usvan läpi alkoi erottua hahmoja ja Arbiterit avasivat tulen. Vihollisen heitin ampui vielä yhden hudin.

Tilanne hankaloitui heittimen viskaaman ruumiin osuessa Octavianuksen siviilien päälle ja mutanttien hyökätessä Bjornin talon katolle, missä Sid, Septimus ja Arbiterien tarkka-ampuja pitivät majaansa. Samalla Arbiterien tulitus kaatoi joitain hahmoja, mutta monet hahmoista eivät välittäneet osumista juurikaan vaan lähestyivät vääjäämättä suojamuuria. Siviilit, joiden päälle oli viskattu ruumis alkoivat kaatuilla yskien. Pian he nousivatkin jo kuolleista, jonkinlaisina elävinä ruumiina. Arbiterien toinen Chimera kääntyi niitä kohti ja avasi tulen. Sillä välin toista Chimeraa ammuttiin jonkinlaisella panssarintorjunta-aseella kylkeen ja se räjähti. Tilanne vaikutti niin vakavalta, että hahmot päättivät vetäytyä, Sid jengiläisineen talolleen ja Grubber omalleen. Egmonthia ei näkynyt ja Septimus jäi raahaamaan haavoittunutta, mutta elävää Octavianusta. Septimus sai Octavianuksen syrjemmälle tilanteesta, mutta hänen kimppuunsa kävi yllättäen yksi Arbitereista. Septimus onnistui kuitenkin pakenemaan, jättäen haavoittuneen Octavianuksen ja psyykiseen otteeseen kuristuvan Arbiterin taakseen.

Muiden saavuttua jengitalolle, sinne kurvasi myös Grubber, mukanaan Guilliman ja Lupa. Jostain kauempaa kuului megafonin ääni, joka komensi "Inkvisition pyhien Ordojen, Lordi inkvisiittori Caidinin ja Ihmiskunnan Keisarin antamin valtuuksin" Septimusta ja Guillimania antautumaan. Grubber ehdotti pakenemista tunneleihin ja tähän suostuttiin. Titus haki myös Ragaanan matkaan ja Septimuskin saapui paikalle. Lähdettiin jälleen kerran Aliseen, tällä kertaa melkoisella joukolla, Egmonthin ollessa yhä kateissa.

Matka oli pitkä ja hankala. Yksi aiemmin suljetuksi jäänyt ovi avattiin Guillimanin räjähteillä ja sieltä löytyikin hienostunut ase, jonka lääkäri maailmaa nähneenä miehenä tunnisti plasmapistooliksi.  Arbiterien Mastiffit ilmestyivät paikalle, käyden joukkion kimppuun. Toinen puri Joelin kuoliaaksi toisen kaatuessa ennen kimppuun käymistään plasmavaajan osumaan. Ragaana tutki jollain noitavoimillaan yhtä ruumista, joita hahmot olivat nähneet jo edellisellä retkellään ja sekosi hetkeksi. Rauhoituttuaan hän kertoi, että ruumiit olivat taistelleet samankaltaisten olioiden kanssa, kuin se, joka hyökkäsi aiemmin Guillimanin talolle. Ragaanasta myös paljastui se, että voimansa hän oli oppinut kirjasta, jossa oli Kaaoksen tähti kannessa. Tämä herätti epäilyksiä.
Egmonth ilmestyi pian paikalle, kertoen seuranneensa tummapukuista hahmoa, joka seurasi pelaajia. Hän kertoi myös tappaneensa hahmon.

Edettiin alemmas ja alemmas, kaivokselle, jonka hahmot olivat aiemmalla retkellään löytäneet. Edettiin kaivokseen ja alkoi kuulua tuttua laulua. Jonkin hahmo lähestyi kaivoskuilun reunaa pitkin, laulaen tuttua, pahaenteistä hymniä ja kalisutellen kelloa. Sid, Egmonth ja Septimus syöksivät olennon kimppuun samalla, kun loppuryhmän niskaan pomppi eläviä kuolleita jostain ylempää. Elävät kuolleet saatiin taltutettua, mutta osa jengiläisistä kaatui taistelussa. Tuonpuoleisen otus oli hankalampaa tekoa. Se iski Sidin käden irti ja katkaisi Septimuksen miekan. Tilanne alkoi näyttää toivottomalta, kun Sid havahtui shokistaan, kiskaisi irronneesta kädestään plasmapistoolin ja höyrysti hirviön jalan sillä. Egmonth tuuppasi huojuvan hirveyden kaivoskuiluun.

Laskeuduttiin kaivoskuiluun vinssihissillä. Sieltä löytyi väreilevän voimakentän suojaama, valtaisa, musta ja ellipsin muotoinen esine. Voimakenttää hetken ihmeteltyään ja Sidin kaivellessa vastauksia kirjastaan, päätti joukkio kokeilla kaivautumista. Kaivettiin ja Grubber pääsikin livahtamaan sisäpuolelle. Kauhukseen hän huomasi pian, että laitteesta aukeaa luukku, jota pitkin tulee jotain olentoja, jotka ovat oikeastaan puoliksi aseita, puoliksi miehiä. Sid kuitenkin löysi kirjastaan Vox-koodin, jolla voimakenttä ja olennot saatiin pois päältä ja näin päästiin tutkimaan laitetta kunnolla.

Laite oli noin 150 metriä pitkä ja valmistettu mustasta, orgaanisen oloisesta ja kimmoisasta aineesta. Sen sisältä löytyi hieroglyfejä, papereita joissa edelliset kävijät olivat tulkinneet hieroglyfejä sekä laite, jonka piirrustukset Grubberilla oli. Kävi ilmi, että suuri laitekokonaisuus oli avaruusalus ja pienempi laite jonkinlainen suunnistusväline. Sid istuutui pienemmän laitteen ohjauspenkille ja painoi käynnistyshieroglyfiä. Hänen päähänsä laskeutui jonkinlainen kypärä ja koko alus hurahti käyntiin.

Sid ja alus sulautuivat yhdeksi persoonaksi, jolle aluksen ohjaaminen oli vaistomaista ja helppoa. Alus ei ollut lentänyt pitkiin aikoihin ja kaipasi avaruuteen, joten Sid-alus päätti lähteä liikkeelle. Se syöksyi kaivoskuilua pitkin ylöspäin, säikäyttäen muut murto-osasekunnin ajan, ennen kuin gravitaatiovakaajat vakauttivat painovoimakentät aluksen sisällä. Syöksyttiin läpi Alamaailman katon, Hive Nifelheimiin, sekä Hiven itsensä katon läpi ja sieltä tähtien väliseen pimeyteen.

TÄHÄN PÄÄTTYI TARINAMME TÄLTÄ OSAA
« Viimeksi muokattu: 27.05.10 - klo:23:28 kirjoittanut Narri »
"Payment accepted in radioactive matter, esoteric tomes or human souls."